Seikkailuja maissipelloilta Pandoraan

Huoh, nyt saatte lopulta kuulla taas hieman tarinoita täältä uudelta mantereelta, tosin olen jakanut seikkailuja osiin ja lähipäivinä (toivottavasti huomenna) saatte lisää tekstiä, ettei makeaa mahan täydeltä ;-)

Elämä on täällä asettunut tosiaan aika mukavasti uomiinsa, onhan aikaakin vierähtänyt jo melkein kaksi kuukautta. Ihan hassua, miten nopeasti sekin on mennyt, kohta tosiaan pitää alkaa hakemaan jatkoaikaa viisumille. Tosin ei ihan vielä, vasta viimeisenä mahdollisena päivänä (lokakuun lopussa siis), koska käsittelyssäkin menee aikaa, mikä kaikki viivyttää ja saan ainakin sen hetken olla täällä.

Toiveikkaalla mielellä kaikki ovat asian suhteen, olisinpa itsekin yhtä itsevarma.. Jos niin on tarkoitettu, niin eiköhän kaikki suju. Mutta kyllä ne vaan ovat tarkkoja tullin päässä, juuri vähän aikaa sitten kuulin itävaltalaisesta tytöstä, joka oli käännytetty kentällä yrittäessään tulla maahan ja lähetetty takaisin kotiin seuraavalla koneella. Todella lähellähan se oli itselläkin.

Uuden oppimista:

Ylä- ja alamäkiä on koettu ja tunneskaalaakin käyty aika laidasta laitaan, vaikka kyllä se viisari pääpainoisesti positiivisen puolelle painuu. Vaikeudet vahvistaa ja kärsivällisyyttä olen ainakin toivottavasti saanut aimo annoksen lisää! Sekä ymmärrystä (koti)äitejä kohtaan, ei ole heillä aina helppoa. Onneksi ongelmaisinakin päivinä löytyy aina joku, joka piristää. Oli se sitten Marianne-karkin, kukkakimpun tai halauksen muodossa. Ja sitä on oppinut laittamaan kädetkin useammin ristiin ja ymmärtämään sen, että apu on tosiaan lähempänä kuin luulisikaan.

Mutta tarinoista, mihinkäs sitä on jääty? Luulisin, että lokakuun ekaan viikonloppuun:

Lauantaina, 2.10, oltiin ensin lähikaupungin nimeltä Langley isossa tavaratalossa shoppailemassa, kun saatiin kyyti Svenjan host-isältä, heidän tytöllä oli kaupungissa jalkapallopeli. Olen ollut täällä aika säästäväisellä linjalla enkä hirveästi törsännyt, koska jokaisen liikenevän pennin yritän laittaa matkusteluun nähdäkseni paikkoja ja saadakseni antimaterialistisia kokemuksia :-)

Mutta tuona päivänä minäkin ensimmäista kertaa ostin muutamia vaatteita, kuten toppeja, villatakkia jne. Täällä ei hirveästi tule katsottua mitä erityisesti viikolla päällensä laittaa, kotosalla on mukavaa kuljeskella Muslu-kollareissa ja rennoissa paidoissa, joten hyödyllisiä ostoksia, mitä nyt menin sortumaan merkkikorkokenkiin.. (Mutta tytöt miettikää, Guessin kengät alle 20 eurolla? Tiedän, selittelyn makua)


There were people trying to get lost!

Illalla mentiin sitten au pair-tyttöporukalla paikalliseen corn mazeen, eli maissipellolle rakennettuun (tai ajettuun) labyrinttiin. Pimeässa taskulamppujen kera harhailu ja pari mustaksi naamansa maalannutta poikaa säikyttelemässä - hauskaa oli! En tiedä oliko sallittua security guylta, vai säälittikö sitä vaan meidän vaeltelu, kun auttoi aika moneen otteeseen: "Älkää nyt vaan sinne menkö! Ai miksi? Tuossa kyltissä lukee ihan selvästi, että ylittäkää silta".

On the bridge some crazy girls

Meidän sveitsiläinen tyty toimi tosiaan suurimman osan ajasta oppaana ja kuin ihmeen kaupalla selvitiin ulos. Harharetkien jälkeen paistettiin viela nuotiolla hot dogeja sekä vaahtokarkkeja, juteltiin paikallisen nuorison kanssa aksentistamme ja ajeltiin eräänlaisilla polkuautoilla. Päästiin myös hyppelemään latoon rakennetun heinälabyrintin päällä ja kipuamaan muovisen lehmäfiguurin päälle. Mitäpä sitä ei tekisi, kun vähän yllytetään..?


Getting scared in the maze

Sunnuntai meni kirkon jälkeenn rennosti movie-roomissa jutellen ja vihdoin saatua Glee-dvd:tä tuijotellen (ei olla addiktoiduttu, ei..), mutta hassua kyllä miten jumalanpalvelusta oli kaivannutkin kun edellisviikkona missattiin se Vancouverin reissun takia. Ja kylmiltä väristyksiltä ei voi välttyä, kun bändi aloittaa soittamaan, että tiedän jo nyt tulevani kaipaamaan niitä kavereita, huoh!

Söin muuten päivälliseksi elämäni ensimmäistä kertaa kissakalaa, maistui! Ja siitä tulikin mieleeni ruokapostaus, joka kuvineen päivineen odottelee tekstin kirjoittajaa, keksikää miulle lisää vapaa-aikaa jostain! Nykyään kun päiväsaikaan käy salilla ja on kavereiden kanssa, niin ei silloinkaan ole aikaa tänne päivitellä, iltaisin on liian väsynyt ja viikonloput ovat reissuja sekä lepoa varten.. Hmm.

Uusi viikko alkoi hieman kipeilyjen merkeissä, päivät menee yleensäkin vähän vaihdellen, välillä on flunssaa, välillä ei ole mitään ongelmia. Varsinkin nyt kun sadekausi (=syksy/talvi) on alkamassa, niin pitää vaan pukea riittävästi päälle ja juoda kuumaa! Tosin huvitaa edelleen tämä ilmojen vaihtelu, vieläkin ollaan saatu nauttia +25C lämpötiloista joinakin päivinä, mutta eiköhän tämä sadepisaroiksi kohta vaihdu. Kylmintä ja lumisinta talvea ovat tosissaan tännekin ennustaneet, white Christmasia odotellessa! Sekä koulujen sulkeutumista, ei tarvitse olla montaa senttimetriä valkoista haituvaa maassa, että se ihme nähdään.

Tiistai-iltana oltiin kirkon pienryhmä-tutustumisillassa, jota varten leivottiin Svenjan kanssa päivällä. Hän teki saksalaisia sweet bread-palleroita ja minä tietysti karjalanpiirakoita+munavoita. Lopputulos oli huippuhyvä, ihan melkein itketti kun tuntui niin kotoisalta! Hauskaa oli itse illassakin, tuli tutustuttua uusiin ihmisiin (mm. kiinalaiseen vaihto-opiskelijatyttöön) ja ryhmien toimintaankin paremmin. Ideanahan on luoda syvempiä suhteita muihin Young Adultseihin kuin vain käymällä sunnuntaisin kirkossa, Raamattua tutkiskelemalla, keskustelemalla ja tutustumalla toisiin, järjestäessä erilaisia tapahtumia yhdessä, vieraillessa paikoissa ja niin edelleen - kuulostaa ainakin itsestä hyvältä.

Keskiviikko oli normaali työpäivä, tosin iltapäivällä suunnattiin host-poikani K:n cross country runiin, eli maastojuoksu-kisaan, tekevät niitä lokakuussa joka keskiviikko. Sää suosi ja oli hauska katsoa satojen lasten kirmailua, oppilaitahan tosiaan oli yli 20:stä eri koulusta, ala-asteitakin täällä Chilliwackissa riittää.


Hundreds of kids, running wildly, scary eh?

Enkä tiedä olenko tullut täällä jotenkin herkemmäksi kuin yleensä, vai näkyykö koti-ikävä siinä, mutta esimerkiksi nykyään elokuvien surullisissa/iloisissa/muuten vaan onnellisissa kohtauksissa, tutut laulunsanat kuullessa tai muussa vastaavassa tilanteessa saatan tirauttaa pari kyyneltä, joita ei olisi nähty koto-Suomessa. Tuona nimenomaisena juoksupäivänä en voinut olla liikuttumatta kun vammaisen pojan juostessa joukon hännillä tämän luokkatoverit kilpaa kannustivat poikaa suureen ääneen. Ei iso juttu, mutta tuntui hyvältä.

Illalla sai taas huvittua miettiessä kesä/syksy-aspektia. Host-isäni päätti nimittäin pystyttää trampoliinin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, siis mikä talvi tulossa? Tuolla se pihalla edelleenkin nököttää tyytyväisenä ruohotupsujen päällä ja hyvin pompututtaa! Vielä myöhemmin samaisena iltana mentiin Svenjan perheen luokse, sillä hänen host-äidillä oli synttärit, joita vietettiin vähän etukäteen sillä perheiden isovanhemmat olivat lähdössä Eurooppaan lomalle. Herkullista valkovenäläistä kakkua saatiin, suklaata ja kermaa, ei voi mennä vikaan!

Sain taas laittaa päivällistä torstaina ja spagetin sekä lapsille liian tulisen mausteisen jauhlihakastikkeen lisäksi taioin lettuja, joihin sitten levitettiin niin vaahterasiirappia kuin mustikoitakin. Tuota "Nectare of the Gods":ia pitää kyllä jotenkin kuljettaa aikanaan Suomeenkin, sen verran paljon tykkään.

Perjantai-ilta oli rentoilua tyttö-porukalla, päivällisen jälkeen hurautettiin Dairy Queenin jäätelöparatiisiin Blizzardeille ja tasokas juttelumme käsitteli muun muassa Johanna Tukiaista, sain monta kertaa selittää penkkari-asustanikin, kyllä huvitti porukkaa. Lopulta päädyimme katsomaan Avataria dvd:ltä, minä taisin olla ainut, joka ei aikaisemmin ollut kyseistä elokuvaa nähnyt. Hyvä leffa, vaikka liian Pocahontasmainen, omaperäisyyttä kehiin!

Yritän tämän viikonlopun aikana päästä ajantasalle päivittelyssä, Kiitospäivästä asiaa seuraavaksi. Loppuun kuitenkin Halloweenin odottelu-kuva, osa ihmisistä on jo ihan täysin seonnut koristeluissa. Eräässäkin ovessa roikkuu aidon kokoinen luuranko ja puitteissa on ties mitä kurpitsoista ja hämähäkeistä lähtien. Kuvia seuraa..


Svenja's preaparing for Halloween

Sunny days and liquid sun, too!

Juu-u, ei tämä kuuluisa aktivoituminen ja päivitystahdin kiristyminen oikein toiminut, päinvastoin. Ruokapostaus on edelleenkin tulossa, tosin mitä pidemmälle keretään, sitä enemmän asiaa siihen kertyy ja kuvia. Mutta ahmimistani herkuista on juttua tulossa, odottakaahan vain!

Viikko numero kaksi hurahti ohi vähintään yhtä nopeasti kuin ensimmäinen. Ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa päästä jyvälle arkirutiineista ja perheen tavoista, sekä asettua aloille, tuntuu että päivät vain lipuvat käsistä.

Arkipäivän ohjelma:
Heräilen yleensä 10h yöunien jälkeen (kyllä, tämä puuha on väsyttävää!) noin 7am ja raahustan aamupalalle. Siinä sitten pakkailen lasten lounaat (hedelmää, Nutella-wrappia, juustotikkuja, jogurttia yms.) ja ajan muksut kouluun. Manuaalilla ajoon alkaa vähitellen taas tottua, vaikka läheltä piti-tilanteitakin kyllä on riittänyt, tosin minusta riippumattomia! :-) Tie kouluun on ollut koko ajan rakennustöiden alla, mutta nyt ne alkavat vähitellen väistyä ja pääsen kiihdyttämään koko matkan 50km/h! Sitä kovempaa ei täällä oikein saakaan ajaa, kuuttakymppiä tosin joskus kaasujalka laittaa hurjastelemaan, auts..

Kotiin palattuani yleensä siivoilen tunnin-puolitoista, eli päivästä riippuen imuroin, pesen pyykkiä, viikkailen vaatteita. Ihan yleishyödyllistä puuhaa, en ole vain tyhjän panttina. Sen jälkeen normaalisti heitän jonkinmittaisen lenkin tai jutustelen koneella koti-Suomeen. Liian usein ei kannata sitäkään kuitenkaan harrastaa, iskee liian ikävä. Vaikka rehellisesti voin sanoa, että ei täällä ole pahemmin aikaa ikävöidä, koko ajan on niin aktiivinen. Ei sillä, että ketään voisin unohtaa, mutta parempi näin päin.

Kahden jälkeen lähden ajelemaan taas koululle nappamaan ylienergiset lapsukaiset mukaan, minkä jälkeen kotona luetaan yhdessä, pelaillaan, käydään hyppimässä ulkona tai mitä ikinä tulee mieleen. Vanhempien palaillessa neljän jälkeen auttelen päivällisen laitossa ja illalla jos en nää kavereita tai lueskele, heitän yleensä toisen lenkin. Sitten sitä onkin jo valmis petiin ja eikun odottelemaan uuden päivän alkua!

Joskus tosin iltaisin keräännytään koko perheellä esimerkiksi pelailemaan yhdessä, viettämään laatuaikaa. Koska olen hävinnyt jo riittävän monta kertaa Afrikan Tähdessä, päätettiin välillä vaihtaa Monopolyyn. Samalla tuli tutustuttua Vancouveriin, jonne suuntautuva reissu on toivottavasti tiedossa lähiaikoina, asiasta lisää myöhemmin.


Vancouver - Monopoly!

Viime viikko ja nyt alkanut ovat menneet ylläluetelluissa merkeissä, mutta viikonloput ovatkin sitten asia ihan erikseen. Ne on myös jo melko pitkälle tulevaisuuteen suunniteltuja ja perheen kanssa yhteinen lomakin marraskuulle on varattu!

Viikonloput:
Vaikka minulle ei liikaa noita työtunteja tulekaan, ovat viikonloput kuitenkin mukava hengähdyshetki ja irtautumis-mahdollisuus arjesta. Perjantaina suuntasin suomi-tytön ja tämän perheen kanssa lähikaupunkiin suureen kirkon hyväntekeväisyystapahtumaan. Isoon halliin oli kerääntynyt monta sataa ihmistä ostamaan kaikkea kirpputoritavarasta joulukuusenkoristeisiin ja pipoihin! (Allekirjoittanut hankki omansa, eipä tarvitse palella, tuli sitten oikeata luntakin tai vain tihkua) Pääpaino oli kuitenkin ruoka-puolessa. Ensin ostit lippuja, jonka jälkeen menit haluamasi pöydän luo ja esimerkiksi meidän tapauksessa käytit lippusi limppariin, hampurilaiseen ja marjapiirakkaan. Tarjolla olisi tosin ollut vaikka mitä, meksikolaista ruokaa, makkaraa, yllätyspusseja.. Valtavat pitkät pöydät olivat täynnä herkuttelevia ihmisiä ja päästiinpä taas selittämään vanhemmalle pariskunnalle, ettei puhumamme kieli suinkaan ole espanjaa :-) Tapahtumassa olisi ollut myös iso huutokauppa, kaikki hyvään tarkoitukseen, mutta suunnattiin kotia kohti.


Look at the left - Christmas is coming soon!

Sitten lauantai-päivän käytin suomi-tytyn kanssa shoppaillen. Jännä, että täällä muuten erittäin harva vastaantulija on ylipainoinen, vaikka perhettäni lukuunottamatta syöminen ei nyt mitään yliterveellistä ole ja jokaikinen kulkee autolla! Oli kyseessä sitten matka kuntosalille tai lähikauppaan. Usein hymyilyttää lenkillä ollessani, että olen ainut ei-nelipyöräinen liikkuja. Mutta onneksi autoilijat ovat erittäin ystävällisiä, en ole kertaakaan ollut edes lähellä alle jäämistä! Päinvastoin, aina annetaan tietä. Suomalaisilla olisi oppimista tässä asiassa!

Kuitenkin, palatakseni lauantaihin 11.9. Kävelimme siis lähitavarataloihin ja vaaleina naisina saimme muutaman henkilön veivaamaan autonikkunoitaan auki, ei sen pahempaa trafiikkia kuitenkaan aiheutettu. No, äkkiä älyttiin että auto pysähtyi viereemme ja mielessäni vain hoin "Keep going, keep going", eikä siis kiinnitetty mitään huomiota tähän selvästi miespuoliseen kuskiin. Yht'äkkiä sitten host-isäni ääni kysyy mihin olemme matkalla ja tarvitsemmekko kyytiä. Siinä sitten vähän aikaa naureskeltuamme totesimme pärjäävämme hyvin, kiitos vain. Sain kuulla tästä "ahdistelijasta" aika pitkään illalla..

Kiersimme kaupat ja pienten välttämättömien ostosten (panta, lapaset jne.) jälkeen menimme syömään. Ystäväiseni kävi ostamassa sushia samalla kun minä juutuin voileipä-kojulle juttelemaan aksentistani myyjä-miehen kanssa. Täällä asiakaspalvelu on niin eri luokkaa suomalaiseen verrattuna, ihmiset ovat aidon kiinnostuneita tietämään (tai näyttelevät osaavasti), mistä olet kotoisin ja mitä täällä teet. Muutaman kerran olenkin saanut selitellä juuriani. Lopulta päästiin istumaan ja sain maistaa elämäni ensimmäistä sushia. Hyvää, vaikka erilaista! Kuulema parempaakin on olemassa, mutta ei ollenkaan hassumpi kokemus ensimmäiseksi kerraksi.


Preparing for "Trick or Treat".

Takaisin palaillessamme kävimme videovuokraamon kautta, illallahan oli nimittäin edessä tyttöjen-ilta, eli tähän mennessä tutustumamme au pairit (2xSuomi, Ranska ja Sveitsi)+ yksi naapurintyttö kokoonnuttiin meille. Ilta meni riemukkaasti tortilloja syöden, jutellen perheistä ja ylipäätään kaikesta mahdollisesta, tehden reissusuunnitelmia ja yllättäen käyttäen hyväksi movie-roomiamme. Tällä kertaa elokuvana oli tanssi-leffojen ystäville Step Up 2.


Girls and Step Up 2, ah!

Sunnuntai meni kosteissa merkeissä, vettä tuli kunnolla. (Eli "liquid sun" kuten täälläpäin sanotaan.) Se ei kuitenkaan estänyt kävelyäni kirkkoon host-äidin epäilyistä huolimatta. Lauleskelujen ja sanan jälkeen suunnattiin au pair-tytyjen kanssa yllättäen vakiokahvilaamme donitseille, josta sitten siirryttiin viettämään rentoa iltapäivää Friendsien parissa kotisohvalle. Sateen ropistessa ikkunaan oli ihana vain käpertyä peiton alle ja painaa silmät kiinni..
Illala kuitenkin taas kunnostauduin ja todistin olevani en vain "smart cookie" vaan myös "tough one". Vettä tuli kunnolla, mutta juoksu sujui yllättävän hyvin, ei ainakaan ollut liikaa seuraa ;-)

Eilen, maanantaina, tuli tuota nestemäistä aurinkoa taas kunnolla, mutta tänään tiistaina 14.9, on ollut yksi upeimmista päivistä tällä oloaikanani. Lämpötila on n.+25C, ei montaa pilvenhattaraa ja uima-allas kutsuu.. Loppukevennyskuvan jälkeen taidan lähteä nauttimaan loppukesästä, kuulumisiin! (Toivottavasti pikaisempiin sellaisiin)


How have I survived for 19 years without a strawberry slicer, only $5.95?

Kuvia

Päivät menee täällä valehtelematta pikavauhtia ja koska ne ovat täynnä aamusta iltaan, niin aina noin klo 8-9pm kun olen laittanut lapset nukkumaan, olen itsekin sen verran väsynyt, että kaadun vain sänkyyn paljoa unia näkemättä. Odottelen tosin millon alan unelmoida englanniksi, viime yönä lupaavasti kuvittelin jo näitä jättiläisfarmari-autoja, joiden ajamista odotan innostuneella kauhulla ja joita on jokaisella (muita ei laisinkaan) sekä cowboyta. Kyllä se siitä lähtee! :-)

Kirjoittelen teille seuraavina päivinä lisää kuulumisia, pääasiassa perheen kanssa olen nyt aikaa viettänyt lapsista huolehtien. Leikkikentät, porealtaat, lautapelit, leipomiset, askartelut, vesisateessa hyppimiset jne alkavat tulla tutuiksi. Ruokapuoli on pääosin terveellistä, mutta olen jo nauttinut niin suomalaisia omatekemiä kauralastuja mangon kera, kuin ihanaa BBQ-lohta vaahterasiirapilla kuorrutettuna, jauhoista jääteetä sekä OMENAPÄÄRYNÄÄ. Pakko oli mainita ;-)

Laittelen tähän postaukseen vain kuvia, nehän tunnetusti kertovat eniten. Nauttikaa niistä, kirjoitettua tekstiä seuraa lähitulevaisuudessa.


Toronton kansainvälisen kentän palikka-taidetta


Luulin koko ajan laskeutuvani Vancouverin kentälle, mutta näköjään minut olikin kaapattu Suomeen!


Näkymää kotiportaalta, nuo vuoret ovat aika breathtaking näky, voin taata!


On aina ihanaa tietää olevansa odotettu, vaikka olisikin vielä vähän vieras (mutta kolmen aterian jälkeen on kuulema osa perhettä, eli sitä taidan kohta jo olla..!)


Loppukevennykseksi kuva ensimmäisestä kauralastu-erästä, tuossa vaiheessa ei vielä oltu tajuttu, että uunin asteet ovat Fahrenheiteja. 93C ei taida ihan riittää paistamiseen.. Seuraava satsi olikin sitten normaalia tasoa ;-)

Nyt hyvää yötä ja kauniita, toivottavasti monikielisiä unia! Niin, ja lämpöistä syyskuuta!