Elämä on täällä asettunut tosiaan aika mukavasti uomiinsa, onhan aikaakin vierähtänyt jo melkein kaksi kuukautta. Ihan hassua, miten nopeasti sekin on mennyt, kohta tosiaan pitää alkaa hakemaan jatkoaikaa viisumille. Tosin ei ihan vielä, vasta viimeisenä mahdollisena päivänä (lokakuun lopussa siis), koska käsittelyssäkin menee aikaa, mikä kaikki viivyttää ja saan ainakin sen hetken olla täällä.
Toiveikkaalla mielellä kaikki ovat asian suhteen, olisinpa itsekin yhtä itsevarma.. Jos niin on tarkoitettu, niin eiköhän kaikki suju. Mutta kyllä ne vaan ovat tarkkoja tullin päässä, juuri vähän aikaa sitten kuulin itävaltalaisesta tytöstä, joka oli käännytetty kentällä yrittäessään tulla maahan ja lähetetty takaisin kotiin seuraavalla koneella. Todella lähellähan se oli itselläkin.
Uuden oppimista:
Ylä- ja alamäkiä on koettu ja tunneskaalaakin käyty aika laidasta laitaan, vaikka kyllä se viisari pääpainoisesti positiivisen puolelle painuu. Vaikeudet vahvistaa ja kärsivällisyyttä olen ainakin toivottavasti saanut aimo annoksen lisää! Sekä ymmärrystä (koti)äitejä kohtaan, ei ole heillä aina helppoa. Onneksi ongelmaisinakin päivinä löytyy aina joku, joka piristää. Oli se sitten Marianne-karkin, kukkakimpun tai halauksen muodossa. Ja sitä on oppinut laittamaan kädetkin useammin ristiin ja ymmärtämään sen, että apu on tosiaan lähempänä kuin luulisikaan.
Mutta tarinoista, mihinkäs sitä on jääty? Luulisin, että lokakuun ekaan viikonloppuun:
Lauantaina, 2.10, oltiin ensin lähikaupungin nimeltä Langley isossa tavaratalossa shoppailemassa, kun saatiin kyyti Svenjan host-isältä, heidän tytöllä oli kaupungissa jalkapallopeli. Olen ollut täällä aika säästäväisellä linjalla enkä hirveästi törsännyt, koska jokaisen liikenevän pennin yritän laittaa matkusteluun nähdäkseni paikkoja ja saadakseni antimaterialistisia kokemuksia :-)
Mutta tuona päivänä minäkin ensimmäista kertaa ostin muutamia vaatteita, kuten toppeja, villatakkia jne. Täällä ei hirveästi tule katsottua mitä erityisesti viikolla päällensä laittaa, kotosalla on mukavaa kuljeskella Muslu-kollareissa ja rennoissa paidoissa, joten hyödyllisiä ostoksia, mitä nyt menin sortumaan merkkikorkokenkiin.. (Mutta tytöt miettikää, Guessin kengät alle 20 eurolla? Tiedän, selittelyn makua)
There were people trying to get lost!
Illalla mentiin sitten au pair-tyttöporukalla paikalliseen corn mazeen, eli maissipellolle rakennettuun (tai ajettuun) labyrinttiin. Pimeässa taskulamppujen kera harhailu ja pari mustaksi naamansa maalannutta poikaa säikyttelemässä - hauskaa oli! En tiedä oliko sallittua security guylta, vai säälittikö sitä vaan meidän vaeltelu, kun auttoi aika moneen otteeseen: "Älkää nyt vaan sinne menkö! Ai miksi? Tuossa kyltissä lukee ihan selvästi, että ylittäkää silta".
On the bridge some crazy girls
Meidän sveitsiläinen tyty toimi tosiaan suurimman osan ajasta oppaana ja kuin ihmeen kaupalla selvitiin ulos. Harharetkien jälkeen paistettiin viela nuotiolla hot dogeja sekä vaahtokarkkeja, juteltiin paikallisen nuorison kanssa aksentistamme ja ajeltiin eräänlaisilla polkuautoilla. Päästiin myös hyppelemään latoon rakennetun heinälabyrintin päällä ja kipuamaan muovisen lehmäfiguurin päälle. Mitäpä sitä ei tekisi, kun vähän yllytetään..?
Getting scared in the maze
Sunnuntai meni kirkon jälkeenn rennosti movie-roomissa jutellen ja vihdoin saatua Glee-dvd:tä tuijotellen (ei olla addiktoiduttu, ei..), mutta hassua kyllä miten jumalanpalvelusta oli kaivannutkin kun edellisviikkona missattiin se Vancouverin reissun takia. Ja kylmiltä väristyksiltä ei voi välttyä, kun bändi aloittaa soittamaan, että tiedän jo nyt tulevani kaipaamaan niitä kavereita, huoh!
Söin muuten päivälliseksi elämäni ensimmäistä kertaa kissakalaa, maistui! Ja siitä tulikin mieleeni ruokapostaus, joka kuvineen päivineen odottelee tekstin kirjoittajaa, keksikää miulle lisää vapaa-aikaa jostain! Nykyään kun päiväsaikaan käy salilla ja on kavereiden kanssa, niin ei silloinkaan ole aikaa tänne päivitellä, iltaisin on liian väsynyt ja viikonloput ovat reissuja sekä lepoa varten.. Hmm.
Uusi viikko alkoi hieman kipeilyjen merkeissä, päivät menee yleensäkin vähän vaihdellen, välillä on flunssaa, välillä ei ole mitään ongelmia. Varsinkin nyt kun sadekausi (=syksy/talvi) on alkamassa, niin pitää vaan pukea riittävästi päälle ja juoda kuumaa! Tosin huvitaa edelleen tämä ilmojen vaihtelu, vieläkin ollaan saatu nauttia +25C lämpötiloista joinakin päivinä, mutta eiköhän tämä sadepisaroiksi kohta vaihdu. Kylmintä ja lumisinta talvea ovat tosissaan tännekin ennustaneet, white Christmasia odotellessa! Sekä koulujen sulkeutumista, ei tarvitse olla montaa senttimetriä valkoista haituvaa maassa, että se ihme nähdään.
Tiistai-iltana oltiin kirkon pienryhmä-tutustumisillassa, jota varten leivottiin Svenjan kanssa päivällä. Hän teki saksalaisia sweet bread-palleroita ja minä tietysti karjalanpiirakoita+munavoita. Lopputulos oli huippuhyvä, ihan melkein itketti kun tuntui niin kotoisalta! Hauskaa oli itse illassakin, tuli tutustuttua uusiin ihmisiin (mm. kiinalaiseen vaihto-opiskelijatyttöön) ja ryhmien toimintaankin paremmin. Ideanahan on luoda syvempiä suhteita muihin Young Adultseihin kuin vain käymällä sunnuntaisin kirkossa, Raamattua tutkiskelemalla, keskustelemalla ja tutustumalla toisiin, järjestäessä erilaisia tapahtumia yhdessä, vieraillessa paikoissa ja niin edelleen - kuulostaa ainakin itsestä hyvältä.
Keskiviikko oli normaali työpäivä, tosin iltapäivällä suunnattiin host-poikani K:n cross country runiin, eli maastojuoksu-kisaan, tekevät niitä lokakuussa joka keskiviikko. Sää suosi ja oli hauska katsoa satojen lasten kirmailua, oppilaitahan tosiaan oli yli 20:stä eri koulusta, ala-asteitakin täällä Chilliwackissa riittää.
Hundreds of kids, running wildly, scary eh?
Enkä tiedä olenko tullut täällä jotenkin herkemmäksi kuin yleensä, vai näkyykö koti-ikävä siinä, mutta esimerkiksi nykyään elokuvien surullisissa/iloisissa/muuten vaan onnellisissa kohtauksissa, tutut laulunsanat kuullessa tai muussa vastaavassa tilanteessa saatan tirauttaa pari kyyneltä, joita ei olisi nähty koto-Suomessa. Tuona nimenomaisena juoksupäivänä en voinut olla liikuttumatta kun vammaisen pojan juostessa joukon hännillä tämän luokkatoverit kilpaa kannustivat poikaa suureen ääneen. Ei iso juttu, mutta tuntui hyvältä.
Illalla sai taas huvittua miettiessä kesä/syksy-aspektia. Host-isäni päätti nimittäin pystyttää trampoliinin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, siis mikä talvi tulossa? Tuolla se pihalla edelleenkin nököttää tyytyväisenä ruohotupsujen päällä ja hyvin pompututtaa! Vielä myöhemmin samaisena iltana mentiin Svenjan perheen luokse, sillä hänen host-äidillä oli synttärit, joita vietettiin vähän etukäteen sillä perheiden isovanhemmat olivat lähdössä Eurooppaan lomalle. Herkullista valkovenäläistä kakkua saatiin, suklaata ja kermaa, ei voi mennä vikaan!
Sain taas laittaa päivällistä torstaina ja spagetin sekä lapsille liian tulisen mausteisen jauhlihakastikkeen lisäksi taioin lettuja, joihin sitten levitettiin niin vaahterasiirappia kuin mustikoitakin. Tuota "Nectare of the Gods":ia pitää kyllä jotenkin kuljettaa aikanaan Suomeenkin, sen verran paljon tykkään.
Perjantai-ilta oli rentoilua tyttö-porukalla, päivällisen jälkeen hurautettiin Dairy Queenin jäätelöparatiisiin Blizzardeille ja tasokas juttelumme käsitteli muun muassa Johanna Tukiaista, sain monta kertaa selittää penkkari-asustanikin, kyllä huvitti porukkaa. Lopulta päädyimme katsomaan Avataria dvd:ltä, minä taisin olla ainut, joka ei aikaisemmin ollut kyseistä elokuvaa nähnyt. Hyvä leffa, vaikka liian Pocahontasmainen, omaperäisyyttä kehiin!
Yritän tämän viikonlopun aikana päästä ajantasalle päivittelyssä, Kiitospäivästä asiaa seuraavaksi. Loppuun kuitenkin Halloweenin odottelu-kuva, osa ihmisistä on jo ihan täysin seonnut koristeluissa. Eräässäkin ovessa roikkuu aidon kokoinen luuranko ja puitteissa on ties mitä kurpitsoista ja hämähäkeistä lähtien. Kuvia seuraa..
Svenja's preaparing for Halloween
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti