Sunny days and liquid sun, too!

Juu-u, ei tämä kuuluisa aktivoituminen ja päivitystahdin kiristyminen oikein toiminut, päinvastoin. Ruokapostaus on edelleenkin tulossa, tosin mitä pidemmälle keretään, sitä enemmän asiaa siihen kertyy ja kuvia. Mutta ahmimistani herkuista on juttua tulossa, odottakaahan vain!

Viikko numero kaksi hurahti ohi vähintään yhtä nopeasti kuin ensimmäinen. Ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa päästä jyvälle arkirutiineista ja perheen tavoista, sekä asettua aloille, tuntuu että päivät vain lipuvat käsistä.

Arkipäivän ohjelma:
Heräilen yleensä 10h yöunien jälkeen (kyllä, tämä puuha on väsyttävää!) noin 7am ja raahustan aamupalalle. Siinä sitten pakkailen lasten lounaat (hedelmää, Nutella-wrappia, juustotikkuja, jogurttia yms.) ja ajan muksut kouluun. Manuaalilla ajoon alkaa vähitellen taas tottua, vaikka läheltä piti-tilanteitakin kyllä on riittänyt, tosin minusta riippumattomia! :-) Tie kouluun on ollut koko ajan rakennustöiden alla, mutta nyt ne alkavat vähitellen väistyä ja pääsen kiihdyttämään koko matkan 50km/h! Sitä kovempaa ei täällä oikein saakaan ajaa, kuuttakymppiä tosin joskus kaasujalka laittaa hurjastelemaan, auts..

Kotiin palattuani yleensä siivoilen tunnin-puolitoista, eli päivästä riippuen imuroin, pesen pyykkiä, viikkailen vaatteita. Ihan yleishyödyllistä puuhaa, en ole vain tyhjän panttina. Sen jälkeen normaalisti heitän jonkinmittaisen lenkin tai jutustelen koneella koti-Suomeen. Liian usein ei kannata sitäkään kuitenkaan harrastaa, iskee liian ikävä. Vaikka rehellisesti voin sanoa, että ei täällä ole pahemmin aikaa ikävöidä, koko ajan on niin aktiivinen. Ei sillä, että ketään voisin unohtaa, mutta parempi näin päin.

Kahden jälkeen lähden ajelemaan taas koululle nappamaan ylienergiset lapsukaiset mukaan, minkä jälkeen kotona luetaan yhdessä, pelaillaan, käydään hyppimässä ulkona tai mitä ikinä tulee mieleen. Vanhempien palaillessa neljän jälkeen auttelen päivällisen laitossa ja illalla jos en nää kavereita tai lueskele, heitän yleensä toisen lenkin. Sitten sitä onkin jo valmis petiin ja eikun odottelemaan uuden päivän alkua!

Joskus tosin iltaisin keräännytään koko perheellä esimerkiksi pelailemaan yhdessä, viettämään laatuaikaa. Koska olen hävinnyt jo riittävän monta kertaa Afrikan Tähdessä, päätettiin välillä vaihtaa Monopolyyn. Samalla tuli tutustuttua Vancouveriin, jonne suuntautuva reissu on toivottavasti tiedossa lähiaikoina, asiasta lisää myöhemmin.


Vancouver - Monopoly!

Viime viikko ja nyt alkanut ovat menneet ylläluetelluissa merkeissä, mutta viikonloput ovatkin sitten asia ihan erikseen. Ne on myös jo melko pitkälle tulevaisuuteen suunniteltuja ja perheen kanssa yhteinen lomakin marraskuulle on varattu!

Viikonloput:
Vaikka minulle ei liikaa noita työtunteja tulekaan, ovat viikonloput kuitenkin mukava hengähdyshetki ja irtautumis-mahdollisuus arjesta. Perjantaina suuntasin suomi-tytön ja tämän perheen kanssa lähikaupunkiin suureen kirkon hyväntekeväisyystapahtumaan. Isoon halliin oli kerääntynyt monta sataa ihmistä ostamaan kaikkea kirpputoritavarasta joulukuusenkoristeisiin ja pipoihin! (Allekirjoittanut hankki omansa, eipä tarvitse palella, tuli sitten oikeata luntakin tai vain tihkua) Pääpaino oli kuitenkin ruoka-puolessa. Ensin ostit lippuja, jonka jälkeen menit haluamasi pöydän luo ja esimerkiksi meidän tapauksessa käytit lippusi limppariin, hampurilaiseen ja marjapiirakkaan. Tarjolla olisi tosin ollut vaikka mitä, meksikolaista ruokaa, makkaraa, yllätyspusseja.. Valtavat pitkät pöydät olivat täynnä herkuttelevia ihmisiä ja päästiinpä taas selittämään vanhemmalle pariskunnalle, ettei puhumamme kieli suinkaan ole espanjaa :-) Tapahtumassa olisi ollut myös iso huutokauppa, kaikki hyvään tarkoitukseen, mutta suunnattiin kotia kohti.


Look at the left - Christmas is coming soon!

Sitten lauantai-päivän käytin suomi-tytyn kanssa shoppaillen. Jännä, että täällä muuten erittäin harva vastaantulija on ylipainoinen, vaikka perhettäni lukuunottamatta syöminen ei nyt mitään yliterveellistä ole ja jokaikinen kulkee autolla! Oli kyseessä sitten matka kuntosalille tai lähikauppaan. Usein hymyilyttää lenkillä ollessani, että olen ainut ei-nelipyöräinen liikkuja. Mutta onneksi autoilijat ovat erittäin ystävällisiä, en ole kertaakaan ollut edes lähellä alle jäämistä! Päinvastoin, aina annetaan tietä. Suomalaisilla olisi oppimista tässä asiassa!

Kuitenkin, palatakseni lauantaihin 11.9. Kävelimme siis lähitavarataloihin ja vaaleina naisina saimme muutaman henkilön veivaamaan autonikkunoitaan auki, ei sen pahempaa trafiikkia kuitenkaan aiheutettu. No, äkkiä älyttiin että auto pysähtyi viereemme ja mielessäni vain hoin "Keep going, keep going", eikä siis kiinnitetty mitään huomiota tähän selvästi miespuoliseen kuskiin. Yht'äkkiä sitten host-isäni ääni kysyy mihin olemme matkalla ja tarvitsemmekko kyytiä. Siinä sitten vähän aikaa naureskeltuamme totesimme pärjäävämme hyvin, kiitos vain. Sain kuulla tästä "ahdistelijasta" aika pitkään illalla..

Kiersimme kaupat ja pienten välttämättömien ostosten (panta, lapaset jne.) jälkeen menimme syömään. Ystäväiseni kävi ostamassa sushia samalla kun minä juutuin voileipä-kojulle juttelemaan aksentistani myyjä-miehen kanssa. Täällä asiakaspalvelu on niin eri luokkaa suomalaiseen verrattuna, ihmiset ovat aidon kiinnostuneita tietämään (tai näyttelevät osaavasti), mistä olet kotoisin ja mitä täällä teet. Muutaman kerran olenkin saanut selitellä juuriani. Lopulta päästiin istumaan ja sain maistaa elämäni ensimmäistä sushia. Hyvää, vaikka erilaista! Kuulema parempaakin on olemassa, mutta ei ollenkaan hassumpi kokemus ensimmäiseksi kerraksi.


Preparing for "Trick or Treat".

Takaisin palaillessamme kävimme videovuokraamon kautta, illallahan oli nimittäin edessä tyttöjen-ilta, eli tähän mennessä tutustumamme au pairit (2xSuomi, Ranska ja Sveitsi)+ yksi naapurintyttö kokoonnuttiin meille. Ilta meni riemukkaasti tortilloja syöden, jutellen perheistä ja ylipäätään kaikesta mahdollisesta, tehden reissusuunnitelmia ja yllättäen käyttäen hyväksi movie-roomiamme. Tällä kertaa elokuvana oli tanssi-leffojen ystäville Step Up 2.


Girls and Step Up 2, ah!

Sunnuntai meni kosteissa merkeissä, vettä tuli kunnolla. (Eli "liquid sun" kuten täälläpäin sanotaan.) Se ei kuitenkaan estänyt kävelyäni kirkkoon host-äidin epäilyistä huolimatta. Lauleskelujen ja sanan jälkeen suunnattiin au pair-tytyjen kanssa yllättäen vakiokahvilaamme donitseille, josta sitten siirryttiin viettämään rentoa iltapäivää Friendsien parissa kotisohvalle. Sateen ropistessa ikkunaan oli ihana vain käpertyä peiton alle ja painaa silmät kiinni..
Illala kuitenkin taas kunnostauduin ja todistin olevani en vain "smart cookie" vaan myös "tough one". Vettä tuli kunnolla, mutta juoksu sujui yllättävän hyvin, ei ainakaan ollut liikaa seuraa ;-)

Eilen, maanantaina, tuli tuota nestemäistä aurinkoa taas kunnolla, mutta tänään tiistaina 14.9, on ollut yksi upeimmista päivistä tällä oloaikanani. Lämpötila on n.+25C, ei montaa pilvenhattaraa ja uima-allas kutsuu.. Loppukevennyskuvan jälkeen taidan lähteä nauttimaan loppukesästä, kuulumisiin! (Toivottavasti pikaisempiin sellaisiin)


How have I survived for 19 years without a strawberry slicer, only $5.95?