Ensimmäisen viikon huumaa

Hassua, yli viikko on jo siitä kun jätin turvalliset kotiportaat ja lähdin mualimalle ja päivälleen viikon olen nyt viettänyt uudessa kodissani.

Monet teistä tietävätkin, että minua riivaa usein matkustelu-kuume ja olen kiertänyt erityisesti Euroopassa paljon ympäriinsä. Voin kuitenkin kertoa, että missään ulkomailla tätä ennen, siis missään, ei ole tuntunut näin kodilta kuin täällä.

Minkäänlaista kulttuurishokkia en ole kokenut, mikä on tietysti osittain ihanan perheen ansiota. Mutta oikeasti, mitäpä täällä osaisin edes kaivata (teidän rakkaiden lisäksi tietysti), kun näillä on jo kaikki: ruisleipä, salmiakki ja JUUSTOHÖYLÄ. Jälkimmäisin oli varsinkin suuri järkytys, Skandinavian ulkopuolella en ole moiseen kapistukseen törmännyt ja näille täällä se on ihan arkipäiväinen väline.

Pahoittelen muuten heti alkuun "hoonoa soomeani", ajattelu ja puhelu englanniksi heikentää selvästi suomen kielen osaamistasoa, tosin tilannetta on hieman paikannut keskustelut suomalaisen au pair-tytön kanssa, johon tein tuttavuutta tällä viikolla. Asiasta lisää alempana ;-)

Alkuviikko:
Viimeksi taisin päättää tarinani ensimmäisiin päiviin, jolloin vain lepäilin ja totuttelin aikaeroon. Tiistaina päästiin lasten kanssa askartelemaan Tervetuloa-kortit perheen äidille, joka saapuikin myöhään yöllä Euroopan matkaltaan. Keskiviikko-aamuna hänet tapasinkin ja kärsimästään väsymyksestä huolimatta sain huomata törmänneeni hyvän organisointitaidon omaavaan pakkaukseen, koko vuoteni tulikin suunnilleen suunniteltua. Kyllä naiset ovat tehokkaita!

Ruokaan keskittyvän kirjoituksen teen myöhemmin, mutta voin nyt jo paljastaa, että olen vaahterasiirapin suurkuluttaja ja Peanut Butterinkin suhteen kuulun siihen 50%, joka siitä pitää. Molempia mainittuja lettujen kera oli tuolloin keskiviikkona aamiaiseksi, nam!

Syönnin jälkeen otettiin auto alle ja lähdettiin ajelemaan läheiselle Cultus Lakelle. Paikka on viikonloppuisin erityisen suosittu turistien keskuudessa, mutta näin viikolla saimme nauttia rauhasta. Henkeäsalpaavan upeat mäet (vuoriksi eivät paikalliset noin pieniä kukkuloita kutsu) yhdistettynä kirkkaaseen, turkoosinsiniseen veteen oli upea näky. Keikisteltiin lasten kanssa kameralle laiturilla (ei ole muuten tarttennut opettaa lapsukaisiani paljoa poseeraamaan, osaavat sen melkein yhtä hyvin kuin allekirjoittanut!), syötiin lounasta, vahvistettiin käsivoimiamme roikkumalla parissa eri leikkipuistossa, otettiin keinu-kisoja..


Cultus Lake - just the awesome view

Järveltä ajelimme kaupoille, kävimme leipomosta hakemassa minun mielen mukaista ruisleipää, joka tosiaan sitten maistuikin ihan "aidolta", ei mitään jauhomössöä. Tykkään! Kanadassa ei kuulema hirveästi ole leivonnaisia myynnissä, se on eurooppalainen juttu, mutta valitsin kuitenkin itselleni yhden suklaaherkun, joka tämmöiselle herkkusuulle tietysti maistui.
Pääsin ensimmäistä kertaa super marketinkiin ja se oli kamalaa. Ei muuten, mutta valikoimat olivat huikean isot ja sitten host-äiti kyseli koko ajan, "haluatko tätä vai tätä?" ja yritä siinä sitten tiedustella meetwurstien eroja. Kassien pakkaajat kassojen päissä ovat Suomessa harvinainen näky, mutta täällä arkipäivää. Hirveän ympäristöystävällistä touhu ei kuitenkaan ole, jokaiseen muovikassiin laitetaan n. kaksi tavaraa, eli pusseja on lopulta lähemmäs kymmenen, jotka kaikki pitää raahata autolle. Hmm..

Illalla istuskeltiin ulkona lämmössä uima-altaan äärellä, syötiin hyvin (ruoista tosiaan kerron myöhemmin) ja kuunneltiin paikallisen jäätelöauton eli "Ice-cream Jackin" melodiaa, joka oli järkytyksekseni tuttu kappale: "Entertainer" elokuvasta "The Sting" eli Puhallus, yksi suosikeistani! Samaisena iltana jaoin muuten myös tuliaiseni, kaikesta tykättiin ja This is Finland-kirja herätti huvittunutta kummastusta: "What? Do you guys really have about 2 million saunas there?"

Torstaina lähdettiin pojan kanssa pyöräilylle. Kierrettiin läheinen ankkalampi ympäri, vaikka peloteltiin lintuset naurunremakalla kyllä tiehensä. Tarkoituksena oli päätyä läheiseen videovuokraamoon ja käyttää tarjousta "5 elokuvaa 5 dollaria 5 päivän ajaksi", mutta koska minua ei tietysti vielä oltu käyty laittamassa perheen tilille, ei minun ollut mahdollista leffoja sitten saadakaan. Aika jännä, Suomessa suunnilleen kävelet liikkeeseen sisälle ja otat mitä huvittaa, mutta täällä ollaan senkin suhteen paljon tarkempia, kaikki tiedot pitää olla ylhäällä. No, iltapäivällä otin sitten host-isän mukaan ja sain Harry Potterini ja kumppanit :-D


Duck pond

Samaisena iltana katselin movie roomissa Calendar Girl:sin. Se oli oikeasti mahtava tunne, ihan kuin omistaisi elokuvateatterin, valkokangas on sopivaa luokkaa ja sohvatkin ylittävät mukavuuskynnyksen! Päätin tehdä myös iltakävelyn ja nautin taivaan upeista väreistä, näitä ei ihan Suomessa joka päivä näekään. Liikuntasuoritukseni ei päättynyt ihan odotetulla tavalla, ajauduin Tim Hortonsille, eli lähimpään kahvilaan, josta on tullut vakiopaikkani. (Euro-hinnoissa 80 sentin donitsit houkuttelevat liikaa.. :-)


Calendar Girls in the movieroom - just me and my privacy!


Night sky

Perjantai-aamu lähti käyntiin tuomani Afrikan tähden parissa, josta lapset nauttivat kovasti, ainakin voitettuaan selkeästi! Pelailujen jälkeen oli aika lähteä uiskentelemaan oman poolin sijaan hieman suurempiin altaisiin, nimittäin Bridal Falls Waterparkiin, josta sai jopa hienon rannekkeen! En riisu sitä ikinä.
Matkalla näin jotain, jota minä ja host-mom haluaisimme molemmat kovasti tehdä ja aiommekin, tosin kausi päättyy jo parin viikon päästä, joten meidän pitää olla nopeita RIIPPUULIIDON kanssa. Osa teistä tietääkin, että hyppäsin heinäkuussa laskuvarjohypyn, joten tämä on sitten vain luonnollinen seuraava askel, sitä odotellessa!

Vesipuiston kymmenien liukumäkien ja putkien parissa menikin varmaan lähemmäs viisi tuntia, lämpötila hiveli hellelukemia, n. +28C! Eli kuka sanoi, ettei auringonpistosta ja palanutta ihoa voi saada syyskuussa? Laskin ehkä turhan innokkaasti, vauhdit vain kiihtyivät ja löin pääni, mutta hetken tähtiä katseltuani olin valmis kiipeämään uudestaan, eikun menoksi! Paikka oli muuten ihan uskomaton. Korkeat vuoret (tai hillsit jälleen kerran) kohosivat aivan puiston takana, pää kenossa sai katsella kuuma-altaasta maisemia, upeaa!


Bridal Falls Waterpark - dozen of slides, yeah!

Luulisi, että tuossa olisi ollut jo riittävästi raitista ilmaa yhdelle päivälle, mutta ei. Illalla lähdettiin vielä läheiselle Fraser Riverille kalastamaan lohia parin perhetutun kanssa. Minä en ilman lisenssiä tietysti saanut kunniaa tarttua vapaan, mutta ehkäpä parempi niin. Vaikka puita ei lähellä ollutkaan, aukealla kun oltiin, niin en tiedä kuinka monta koukkua olisin hukannut ja siimaa saanut solmulle. Nautin siis maisemista jälleen kerran. Se onkin ollut tällä viikolla lempiharrastukseni täällä, mutta ihme kyllä, pikkuhiljaa näihin uskomattomiin vuoriinkiin tottuu!
Yritettiin lasten kanssa tehdä nuotiota, mutta tuulisella paikalla ilman kuivia sytykkeitä se oli melko mahdotonta. Lisättynä vielä tulitikkujen sijaan sytkäri, jota en minä ainakaan osaa käyttää, sillä ei ole hirveästi kokemusta kyseistä välineestä. Muutamien kertojen ja mustaksi poltettujen sormien jälkeen opin lopulta, joten nyt osaan senkin tärkeän taidon! Saatiin kaunis nuotio, jonka äärellä oli mukava lämmitellä.


Finally - we did it! Although the place was on fire since we arrived..

Viikonloppu:
Minulla tosiaan viikonloput ovat vapaa ja nukuttuani hyvin tulin sopivasti aamiaiselle syömään köyhiä ritareita (French toast) ja valmistautuakseni henkisesti suureen koettelemukseen: ajamaan autoa! Ei siinä muuten mitään, mutta minun vastuullani täällä on lasten vieminen kouluun ja hakeminen manuaalivaihteisella autolla. Meillähän on koti-Suomessa automaatti, jota pääasiassa käytän eikä inssin jälkeen ole liiemmin tullut vaihde-autolla ajeltua, mutta kai se ihan mukavasti nyt kuitenkin meni - me and host dad, we're both still alive!
Jotenkin jännästi yritin vain aina lähteä kolmosella liikkeelle ja liikennesääntöjen opettelu tulee viemään kyllä aikansa. Esimerkiksi täällä saa kääntyä liikennevaloissa punaisia päin oikealle ja neljän tien risteyksessä ensimmäisenä menee se, joka tulee paikalle ekana. Siinä sitten yrität varoa, kun jokainen on "älynnyt" tulleensa ensimmäisenä paikalle! Itse ainakin ajattelin aina suosiolla antaa vain tietä.

Selvittyämme takaisin kotiin, soitin sveitsiläiselle au pair-tytölle, joka asuu ihan saman kadun päässä ja kävimme vakiopaikassani kahvilla. Mukava tyttö, seuraavat treffit on jo katsastettu! Aika pian tuon tapaamisen jälkeen alueen toinen super-nanny, eli suomalaistyttö, tuli meille, jaoimme toisillemme vertaistukea ja oli kyllä outoa puhua suomeksi, tuntui, ettei kieli enää taivu! Pian valmistelimmekin itsemme "Summer is not over yet"-partyihin, johon menimme perheeni kanssa. Paikalla oli hirmuisesti perheitä ja saimme monet naurut ensinäkin siitä kuinka näytämme kaksosilta ja ylipäätään kaikesta Suomeen liittyvästä. "Oh well, Finnish people are shy but we got the only ones who are not!" Voin sanoa, että illalla tuli kaaduttua sänkyyn aika nopeasti kaiken ihanan lohiruoan ja muiden herkkujen sekä erityisesti trampoliinilla pompittujen hetkien jälkeen. Jälleen kerran, lapset eivät ehkä olleet ne innokkaimmat... ;-)


Eh, thumbs up? (Ei muuten ollut tarkoituksella!)

Sunnuntai oli mukava rentoilupäivä. Aamulla menin suomitytsyn ja tämän perheen kanssa kirkkoon, Southside Church nimeltään. Mahtava ja rento, innostunut meininki, sekä paljon musiikkia suunnilleen ikäsiltäni nuorilta. No, yleensä näissä piireissä soittajat ja laulajat eivät ole hyviä, vaan erinomaisia, se on jo Suomessakin huomattu. Erittäin positiivinen kuva jäi, ajateltiin liittyä myös Young Adults-ryhmään, joka tekee muun muassa paljon reissuja yhdessä, katsotaan mitä kaikkea me päädymme tekemään yhdessä paikallisten nuorten kanssa!

Kirkon jälkeen sain kutsun lounaalle perheen luokse ja yhteisten hetkien jälkeen palasimme (Tim Hortonsin kautta tietysti) meille katsomaan Step Upin omassa movie teatterissamme ja teimme suuria suunnitelmia tuleville vapaille päiville. Tiedossa esimerkiksi amerikkalaisessa jalkapallo-matsissa käyntiä, isolla porukalla ruoanlaittoa, halpoja leffa-reissuja, matkustelua lähikaupunkeihin ja ehkä vähän kauemmaksi..

Tässäpä tämä viikko, ymmärrätte nyt varmaankin miksen hirveän aktiivisesti ole ilmoitellut itsestäni! Yritän kuitenkin vähän aktivoitua ja löytää ajan viipaleita ainakin kirjoitella tänne useammin, ettei teillä ole joka sunnuntai-yö tai maanantai-aamu (teidän aikaa Suomen päässä) tämmöistä mammutti-postausta luettavana! Nyt yrittäkää pärjäillä ;-)!

P.S. Halipulakaan ei muuten kerkeä täällä tulla, sillä koko ajan jos ei ole "tickle war":in aika niin on "hug-time", I like it!