Aurinkoisia loppukesän päiviä on ollut nyt kiitettävästi, mutta kyllä se syksy tännekin kerkiää. Sadepisaroiden piiskaamat ikkunaruudut sekä punertamaan puhkeavat lehdet puhuvat omaa kieltään. Arkirutiineista on mukava irrottautua lenkin avulla ja ihastella luonnon muutoksia. Joka kerta löytyy myös uusia juoksupolkuja sekä ihmetyksen aiheita, ensi kerralla otan kameran mukaan kun menen taas pensasaidan ohi, joka on muotoiltu jäniksen näköiseksi!
Viime viikko:
Tai oikeastaan torstai sekä perjantai. Ensin mainittuna päivänä mentiin koko perheen kanssa lasten koululle Dogs 'n' Cobs-iltaan eli vanhempainiltaan, joka hieman poikkesi suomalaisesta vastaavasta. Paikan päällä oli ensinäkin yleensä koko perhe, lapset juoksentelivat ympäriinsä kirkuen korvia huumaavasti. Opettajat eivät pitäneet mitään esitelmiä tai puheita, kaikki eivät välttämättä edes vaihtaneet sanaakaan heidän kanssaan, sillä pääpaino oli tapahtuman nimen mukaisesti hot dogeissa sekä corneissa, eli keitetyissä maisseissa. Kyllä maistui! Koulun liikuntasalin seiniltä bongasin myös mielenkiintoisia kylttejä, muun muassa Kanadan kansallislaulun sanat, joita on tullutkin kuultua muutamaan otteeseen tähän mennessä sekä englanninkielinen vastine varmasti monen tuntemalle kamppanjalle "Uskalla sanoa ei päihteille ja väkivallalle", täällä vain muodossa "D.A.R.E. to resist drugs and violence". Auteltiin lopuksi kärräämään ja kantamaan muutamaa sataa tuolia ympäri salia, siinä tulikin hyvin iltakuntoilut!
Dogs and Cobs - in English: lots of Food
Perjantaina työpäivän, joka sisälsi pyykinpesua ja vanhojen Anne of Green Gables-videoiden katselua, jälkeen menin illalla suomi-tytsyn, tämän isän ja poikien kanssa katsomaan paikallista jääkiekko-ottelua. Kyseessä oli näytösmatsi ja hyvä niin, kotijoukkue otti osumaa siihen malliin, että lähdettiin toisen puoliajan jälkeen jo pois, peli oli tuossa vaiheessa 1-8.. Hauskaa kuitenkin oli, päästiin kameraankin ja isolle taululle, vaikka huomio oli siinä vaiheessa naamarit päässä meidän edessä heiluvissa pikkupojissa. Suomen lipunkin (okei, myös Ruotsin) olivat ripustaneet kattoon, naureskeltiin että ihan meidän kunniaksi. En kyllä oikeasti tiedä, mitä se siellä teki, mutta hyvin sulautui joukkoon Kanadan, USA:n ja Tsekin vastaavien kanssa.
Chilliwack Bruins - and the Finnish flag hanging, just because of us
Weekend:
Lauantaina heräsin ajoissa ja juoksin kauppaan ostamaan 2-vuotissynttärikorttia, sillä minut oli kutsuttu suomi-typyn host-pojan juhliin. Ajettiin valtavalle heidän isovanhempiensa omistamalle gymille, joka oli enemmänkin valtavan suuri lato, alakerta täynnä veneitä, rekiä, täytettyjä eläinten päitä ja yläkerrassa suuri liikuntasali. Tykkäisin minäkin, jos omistaisin sellaisen paikan! Vieraiden tultua vietettiin ensin aikaa salissa pelaillen ja jutellen, kunnes siirryttiin nauttimaan terveysherkkuja alakertaan, kuten vihreitä sipsejä ;-) No oli kurkkuja ja porkkanoitakin, hyviä juttuja. Kilpikonnamuffinssi-kakku nostatti kaikille hymyn huulille ja maistui namille!
Minä ja Ella (sain luvan kutsua nimellä) lähdettiin kesken kaiken, sillä lähdettiin ajamaan paikallisen joukkueen jalkapallo-peliin. Ja kyseessä oli todellakin football eikä soccer. Säännöistä en vielä tähäänkään päivään mennessä ole satavarma, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa alkoi ymmärtää enemmän kuin miltä se ensin näytti. (Valtava kasa vahvasti varusteltuja miehiä). Paikalliset eivät taaskaan loistaneet, mutta voi sitä riemua kun saivat lopulta ensimmäisen (ja ainoan) touchdownin kartuttamaan pisteitä, meteli oli aika päätähuimaava!
Chilliwack Huskers vs. Vancouver Island Raiders
Stadionilta hurjasteltiin supermarkettiin ostamaan jäätelöä ja mansikoita, minkä jälkeen suunnattiin meille pirtelöille ja jatkamaan taas luultavasti ikuisesti kestävää Friends-maratoonia.
Talomme oli muuten koko viikonlopun täynnä eri-ikäisiä nuoria, sillä Vancouverista saapui tyttöjä vaulting-harjoituksiin. Laji on siis voimistelua hevosten selässä, mitä minunkin host-tyttöni harrastaa. Nukahdinkin sitten mukavasti uima- ja porealtaista kuuluviin pärskähdyksiin lasten peuhatessa myöhään yöhön..
Sunnuntaina mentiin perinteisesti kirkon jälkeen Hortonsille ja alettiin jutella seurakunnasta tutun pariskunnan kanssa, joka seisoskeli jonossa meidän edellä. Yllättäen ystävällisinä ihmisinä sitten kysyivät meidän päivän suunnitelmista ja kun ei kummempia ollut, niin kutsuivat lähikaupunkiin ruoka-festivaaleille. Eipä paljoa epäröity vaan lähdettiin ajamaan mahdottomassa sateessa kohti samaa hallia, jossa oltiin hyväntekeväisyystapahtumassa viikko aikaisemmin. Tällä kertaa ostit lipun, joka oikeutti saamaan erilaisia näytekappaleita, maistelemaan niin lihoja, juustoja, tacoja, suklaapäällysteisiä mustikoita.. Keräsin myös lehtisiä muun muassa Whistleristä, eli tulevasta lomakohteestamme. Maistelin vielä perinteisiä minidonitsejakin, kun en maito-vaaran takia uskaltanut ottaa herkullista smoothieta.
The Food Festival with sharks, palm trees and penguins..
Ajettiin sitten pikkuhiljaa takaisin Chilliwackiin odottelemaan iltaa, jolloin suunnattiin paikalliseen kouluun kirkon bändin konserttiin. Olen jo aikaisemminkin kertonut, että kyseessä ovat lahjakkaat muusikot, levynkin olen jo ehtinyt ostaa, mutta silti. Karvat kyllä nousee pystyyn joka kerta, eikä tarvinnut nytkään pettyä, tunnelma oli kerta kaikkiaan mahtava! Olin aika high spiriteissä kun myöhään illalla palailin kotiin..
"My only desire..." The Amazing concert, I'm speechless!
Sunnuntaina saapui myös odotettu tuttu, host-äitini siskon perheen au pair Saksasta. Kerettiin muutama sana jutella ja nyt ollaankin oltu joka päivä yhteyksissä. Mukavaa oli saada lisää ystäviä samalle kadulle, lenkkiseurana olen kyseistä henkilöä jo hyödyntänyt tässä päivittäin. Ja hauska muuten, molemmat ollaan samanpituisia, aina ne joukon pisimmät tytsyt, meidät tunnistaa kaukaa, pitkähiuksinen blondi & lyhyttukka brunette :-)
Kuluva viikko:
Olen iloinen, että arki-iltaisinkin on puuhaa, sillä host-isäni sanoja toistellen: " A busy au pair is a happy one." Tosin töiden jälkeen kun vielä lähtee jonnekin voi olla varma, että illalla ei jaksa enää kotona paljoa muuta tehdä kuin painua alakertaan ja pehkuihin, olenkin miettinyt, että pitääkö perheeni minua ihan omituisena kun väsymykseen vedoten katoan omaan huoneeseeni joka ilta jo 8 aikaan :-)
Maanantaina ensin vanhempien tultua kotiin pääsin hieman ajelulle, sillä lähdettiin hakemaan lähikaupungista Abootsfordista (sama paikka, jossa olen ollut messuillakin nyt pariin otteeseen) perheen tyttöä. Hän harrastaa gymnasticsia ja harjoitukset ovat kahdesti viikossa, 3 tuntia kerralla. Määrä on nyt vielä suhteessa vähän, viime vuonna 5-vuotias kävi kaksi kertaa viikossa 5 tunnin treeneissä..
Aloinkin miettiä hallia lähestyttäessä, miten vakavasti jotkut vanhemmat (eivät onneksi minun host-parentsit) lastensa harrastuksiin suhtautuvat ja sain kuulla että kyseisestä paikasta tulee olympiatason kisailijoita. Olin kuvitellut, että voimistelu on musiikkileikkikoulu-jumpan yhdistelmää, mutta sain siis huomata olevani väärässä. Paikan päällä oli kunnon varusteet ja motivoituneet lapset. Oli vaan aika hurjaa katsoa n.6-8-vuotiaita pikkupoikia, joilla kunnon sixpäckki-vatsalihakset tai kuulla 13-14-vuotiaiden tyttöjen treenaavaan koulun ohella 5 tuntia päästäkseen kansallisiin kisoihin ja siitä eteenpäin.. Homma on mielestäni ok siihen asti kun lapsi siitä itse nauttii, mutta joskus miettii onko tulos kaiken rääkin arvoista tuossa iässä?
Takaisin ajettaessa päästiin nauttimaan vielä upeista laskevan auringon säteistä, tykkään näistä maisemista kyllä hirmuisesti! Järveä kun saisi vielä katsella useammin, niin sitten olisi ihan kaikki kohdallaan. Mutta en kyllä valita.
One of the most beutiful sunsets I've ever seen
Illalla mentiin vielä ulos, sillä olin saanut kutsun alueen au pairien tapaamiseen ja lähdettiinkin peruspoppollaani (Ella, Saksa-tyty) ajelemaan meiltä läheiseen kahvila-ruokalaan nimeltä Earls. Paikka oli hieno ja kallis, mutta ehkä sitä joskus uskaltaa vähän tuhlailla, maistoinkin elämäni ensimmäistä pumpkin pieta, eli kurpitsapiirakkaa. Ja voin kertoa, että sen jälkeen odotan vieläkin enemmän Thanksgivingiä..!
Tarjoilijoita hieman huvitti lisäillä pöytään jatkuvasti lisää tuoleja porukan saapuessa paikalle, lopulta meitä olikin n.15. Joukossa oli myös poikia, kaksikin kappaletta, mikä oli jännä, mutta oikein mukavilta vaikuttivat, eli en lähde ainakaan tältä pohjalta tyrmäämään mannyjen (vrt. nanny) lastenhoito-taipumuksia :-) Oli hauskaa, mutta samalla vähän uuvuttavaakin törmätä kerralla niin moneen uuteen kasvoon. Ulkopuolisista oli varmasti hauskaa kuunnella puheensorinaamme, sillä samaan aikaan ilmassa risteili suomen-englannin-ranskan-saksan-kielisiä keskusteluja. Puheeksi tuli myös tulevan viikonlopun Vancouver reissu ja näillä näkymin meitä on lähdössä lähemmäs kymmenen au pairin porukka, kivaa! Edustettuna onkin sitten ainakin viittä eri kansallisuutta.
Tiistaina on aina meidän perinteinen Glee-ilta, eli kokoonnutaan vähän vaihtelevalla porukalla meidän movie-roomiin katselemaan kyseistä ohjelmaa. Tällä kerralla paikalla oli minun lisäksi tytöt Saksasta, Sveitsistä, sekä Itävallasta. Eli saksan kielellä soljui juttelu enimmäkseen, ymmärsin kyllä kaiken, mutta hieman ruosteessa olevan kielitaidon takia vastailin englanniksi, sujuuhan se niinkin. Katselun lomassa suunniteltiin tulevan viikonlopun reissua, sekä innostuttiin yhdessä ajatuksesta pitää lokakuussa leffaviikonloppupyjama-maraton isolla porukalla. Sateisen ja pimeän ajan lisääntyessä linnoittaudutaan sitten neljän seinän sisälle. Tosin samalla todettiin aina soittavamme toisillemme kun tuntuu, että nyt on aika lähteä kuntosalille.. Eli luultavasti melko pian!
Tänään keskiviikkona oli ihanan aurinkoinen päivä jälleen, kuten eilenkin, joten vietin runsaasti aikaa ulkosalla hyödyntäen vihoviimeisiä mahdollisuuksia pidentää rusketuksesta. Illalla poljettiin Ellan kanssa vielä shoppailemaan tavarataloihin, sekä testaamaan Wendy's:n ranskalaiset. Kuten myöhemmin totesin host-isälle tehtiin sitä mitä naiset hyvin osaavat: "shop, sit and talk".
Nyt kun sain lopultakin purettua hieman ajatuksia "paperille" taidan lähteä näkemään taas enkku-unia, hauska fiilis muuten! Ja odottelemaan huomista, minun vuoroni valmistaa päivällistä koko porukalle. Ajattelin pysytellä turvallisella Suomi-linjalla eli tehdä makaroonilaatikkoa sekä pannukakkua. Sain kuitenkin taas pettyä luultuani kyseistä ruokaa periskandinaaviseksi, mutta ei, täälläkin sitä syödään. Surprise, mitäpä täältä ei löytyisi..
Enkä ole unohtanut ruoka-postausta, kymmenet herkulliset kuvat odottavat julkaisua, ehkäpä ennen viikonloppua jo ja Vancouverin reissusta kertovaa postausta, katsellaan! Viikon loppukevennyskuva alla, ajattelin suositella Huskerseille uuden tähden palkkaamista, voisi peli parantua.. ;-)
Give me five! (I've just been building muscles here..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti