Merry Christmas!

Meidän perhe saapui juuri Vancouverista ja nyt, jouluaaton ja -päivän välistä yötä elettäessä, halusin toivottaa teille vielä kerran hyvät joulut. Ite valmistelen pari viimestä lahjaa perheelle (ei yhtään myöhempään voi jättää..) ennen kuin kerkeän nukahtaa muutamaksi tunniksi - sitten lapset tulevatkin jo kiskomaan hereille. Täällähän tosiaan virallisesti joulu on vasta joulupäivänä ja aamulla avataan lahjat. Sen jälkeen olisi tarkoitus miun keitellä riisipuurot ja piilottaa manteli, sen löytäjälle jotain hyvää ehkä tiedossa.. Illalla keräännytään sitten meidän perhe, isovanhemmat sekä hostäidin siskon perhe meille syömään kalkkuna-ateriaa, yammyyyy!

Tunnelmallista joulua ja kuten osalle teistä jo totesin, tuossa kuvan asustuksessa ei ole mittään outoa, traditionaalinen kanadalainen jouluasu, so proud of it!


MERRY CHRISTMAS!

PS, Ai niin ja täällä ei kyllä ajatella laulun sanoin: "Jos jouluna ei ole lunta, voiko joulupukki tullakaan?" vaan ulkokuistille jätettiin keksit pukille sekä porkkanat poroille. Mutta tehkää silti lumienkelit ja lumiukot miunkin "muistoksi", täällä luvattu joulupäivälle eli huomiselle vettä, vettä sekä sadetta ja +11C, jippiii!

YEEEEEEEEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIII!!!!!!!

Nyt piti tulla vain pikaisesti laittamaan fiilispostaus "kultamitalin voittaja" - tunteesta, sillä I GOT MY VISA! Heinäkuun 15. päivä sitten lähtö Seattlesta Washington DC:hin ja Jenkkilässä seikkailujen jälkeen näillä näkymin elokuussa koti-Suomeen paluu. Nyt voin hyvillä mielin alkaa tekemään niitä reissaussuunnitelmia, joita täälläkin varmaan tullaan näkemään kyllästymiseen saakka ;-) Tämä oli kyllä nyt paras joululahja, vaikka kaikkea ihanaa olen jo saanut, niistä myöhemmin!



After all - I WON!

PS, oon älyttömän kiitollinen teidän kaikkien tuesta ja rukouksista, ne auttoi jaksamaan niinäkin hetkinä kun eniten pelotti että lähtö tullee. KIITOS!

Tiesitkö, että..

Väliin vähän tämmöstä kevyempää tekstiä, eli 50 faktaa, jotka olen näinä melkein neljänä kuluneena kuukautena oppinut Kanadasta, Suomesta, itsestäni ja elämästä ylipäätänsä..

1. ..kärsivällisyys ei ole vahvuuteni ja tämä on yksi syy, miksi en halua lapsia vielä piiiiitkään aikaan. Kaikki kunnia kotiäideille ja -isille, arvostan heitä taas kahta enemmän.

2. ..voit maksaa USA:n dollareilla Kanadassa, mutta et toisinpäin.


The Canadian 1 Dollar Coin, called Loonie (2 dollar coin is Toonie)

3. ..saat täällä kääntyä liikenteessä punaisia päin oikealle. Valo merkitsee enemmänkin "slow down" kuin pysähdy. Eli tämä nainen tulee aiheuttamaan paljon ongelmia Suomessa, kun on opittu huonoille tavoille..

4. ..täällä alkoi sadekausi marraskuussa, joka kestää muutaman kuukauden. Ensilumi saatiin kuten postauksesta ehkä huomasitte, mutta seuraava kerran lumesta on turha haaveilla ennen tammi/helmikuuta, joten jos joku voisi lähettää kumisaappaat niin olisin erittäin iloinen!

5. ..kukat kukkivat täällä marraskuulle asti upeina. Edelleenkin, muutamaa päivää ennen joulua, ruoho kasvaa vehreänä ja vietän aikaa trampoliinilla hyppien. Ei ihan näin kotipuolessa.


Our flowers in the beginning of November, fresh and beautiful

6. ..jos söisit yhden Halloweenina saadun karkin päivässä, saisit luultavasti jatkaa ensi kesään asti.

7. ..kanadalaiset eivät ole tyhmiä, vaan he ovat perillä maailman asioista Tsernobylista ja Euroopan Unionista lähtien.

8. ..arvostan nyt paljon enemmän edellä mainittua Unionia ja sen mukana tullutta liikkumisen vapautta, ylittäessäsi rajaa sinun ei tarvitse täyttää ensin miljoonaa paperia ja maksaa maksuja.

9. ..terveellisesti syöminen on itsestä eikä esimerkiksi maasta kiinni. Enää en yleistä "Kaikki amerikkalaiset syövät vain roskaruokaa", sillä oma host-perheeni on elävä esimerkki tasapainoisesta ja hedelmätäyteisestä ruokavaliosta.

10. ..kyseinen perhekin tosin kuvittelee (Et tu, Brute), että valkoinen leipä Nutella-(=suklaa)kuorrutuksella on terveellistä.

11. ..olen valehtelematta nähnyt alle 10 ylipainoista ihmistä. Eli siis melkeinpä vähemmän kuin Suomessa.

12. ..en osaa sanoa "Ei". Alkaisi olemaan aika tärkeä taito tässä vaiheessa elämätä.

13. ..Halloween = Suomen virpomissunnuntai, runsaasti pikkuisia liikkellä karkin perässä.

14. ..kanadalaisten englanti on selkeintä mahdollista ja minua pelottaa tavata taas skotti-ystäviäni. Tulevat kyllä nauramaan puheelleni. "It's tomaatou, not tomeitou!"

15. ..ihmiset ovat tosiaan perillä asioista ainakin pintapuolisesti kuten sanoin, vaikka he eivät tunnu täällä pahemmin lukevan lehtiä tai katsovan tv-uutisia. Nettiäkin käytetään enemmän WoW:in pelaamiseen kuin ajanhermolla pysymiseen.

16. ..iloinen hymy ja tervehdys piristää päivää. Siksi aionkin jatkaa tätä tuntemattomien moikkailua vastaisuudessa Suomessakin, ellen masennu heti alkuunsa kun kukaan ei vastaa :-(

17. ..Skype on hieno keksintö ja helpottaa koti-ikävää suuresti.

18. ..Musiikkilukiokin on aika erinomainen juttu enkä malta odottaa uuden hupparini saapumista<3!


My Christmas pastries, again; tasted better than looked!

24. ..Kanada vs. USA on vielä pahempi kuin Ruotsi vastaan Suomi. Eivät nyt jatkuvasti ole tukkanuottasilla, mutta kieltämättä välit voisivat olla paremmatkin.

25. ..karkeasti yleistäen omaan kokemukseeni vedoten voisin kertoa huomion peruserosta kanadalaisten ja suomalaisten luonteessa. Edellä mainitut ovat avoimempia, ystävällisempiä ja välittömämpiä ottamaan kontaktia, MUTTA puhuvat usein vain lämpimikseen, eikä heihin voi aina luottaa että asiat tapahtuvat niin kuin on sanottu. Jos suomalainen sanoo, että tavataan silloin ja tehdään jotain yhdessä, niin näinhän asia on. Suomalaisilla taitaa olla jonkinlainen pelko saada epäluotettavan ja -rehellisen leima, joka onkin helppo ansaita. Kanadalaisia ei asia tunnu paljoa huolettavan, nimimerkillä muutama ohari koettu.

26. ..täällä jäätelöauto ("Ice-cream Jack") soittaa Puhallus (the Sting)-elokuvan tunnaria the Entertainer. Ekan kerran kun kuulin, niin meinasin yhtyä melodiaan soittamalla mukana pianolla.

27. ..videovuokraamossa pitää olla tili, että saat ylipäätään lainattua jotain ja vain tilin omistaja voi muuttaa tietoja, ei esimerkiksi muut siellä olevat.

28. ..puhelut lankapuhelimilla Chilliwackin sisällä ovat ILMAISIA! Siksi sitä mahdollisuutta tuleekin päivittäin hyödynnettyä. (Oliko näin joskus Suomessakin? Kun itse tuohon aikaan olin sen verran pieni, ettei hirveästi muistijälkiä ole jäänyt)

29. ..kanadalaiset yhdistelevät mittoja, käyttävät sekä dl että cup leivonnassa ja matkoina maileja sekä kilometrejä.

30. ..ainakin vesipuistoissa ja luultavasti siis uimahalleissakin voi käyttää pitkiä vaatteita, ei ole mitään lyhyet uimahousut-pakkoa.

31. ..elämä ei täälläkään ole aina yhtä auringonpaistetta. Vastoinkäymisiä riittää, mutta kun niistä selviää, tuntee jaksavansakin taas paremmin.

32. ..lapset ovat lapsia kaikkialla. Ja osaavat kyllä olla ilkeitäkin toisilleen. Esimerkkinä eräs aamuinen tapaus, kun host-poika silmät kyynelissä kertoi olleensa koko eilisen päivän nälissään, kun ei ollut syönyt tekemääni sandwichia lounaalla. Syy: "Others were teasing me 'cause the meat looked like worms" :-(

33. ..ylinopeutta ei kannata hirveästi ajella, melko helposti voit saada $500 tiketin.

34. ..ajamisesta puheenollen, täällä lähes poikkeuksetta nuoren pariskunnan ollessa liikkeellä naispuolinen henkilö on ratissa miehen istuessa vieressä. Liekö sitten poikaystävillä täällä enemmän luottoa parempiin puoliskoihinsa kuin Suomessa..?

35. ..täällä ei hirveästi tee mieli ostella irtokarkkia, sillä kaikki maut maksavat eri verran eli ne pitää laittaa omiin pusseihinsa ja kirjoittaa numero perään. Sitten kun tekisi mieli vain maistella erilaisia lajeja, niin ei viitsi kassalle rahdata kahtakymmentä muovipussia.

36. ..kierrätys tarkoittaa täällä sitä, että kaikki (paperi, lasi, pullot..) laitetaan samaan koriin.

37. ..tuota jo mainitsemaani "naapurin piikittelyä" Kanada vs. USA tapahtuu elokuvissakin. Tuli huomattua Iron Man 2:sta katsoessa, kun eräs (amerikkalainen) mies toteaa, ettei maailmassa nyt niin turvallista vielä ole, että kotoa voisi lahtea ilman hälyttimen päälle laittoa; "Because this is not eh Canada"

38. ..täällä koulut voidaan hyvin sulkea parinkin senttimetrin (no ehka parinkymmenen) lumikerroksen jälkeen, ihmiset kun eivät tosiaan ole niihin olosuhteisiin tottuneet.

39. ..highwaylla suurin sallittu nopeus on 110km/h, yleensä tosin 100km/h. (Hmm, vai olisiko sittenkin mailia, en ole varma) Joka tapauksessa, näin on ympäri vuoden, eikä eri kesä- vs. talvinopeuksia tunneta, mutta moottoritiet saatetaan sitten vastaavasti taas sulkea talvella esim. liiallisen lumentulon takia.

40. ..olen yrittänyt taas muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi opettamalla ihmisille, että "Santa Claus comes not from the North Pole but Lapland, Finland"

41. ..täällä on monenlaisia jouluperinteitä, itse odotan noiden takan edustalla odottavien joulusukkien eli stockingsien ensin täyttöä ja sitten purkuoperaatiota!


Some Christmas stockings, ours are way prettier of course! :-)

42. ..olen aina kuvitellut, että suomalaiset ovat hyvin ylpeitä kotimaastaan ja varmaan ovatkin (siis olemme, minäkin edelleen suomalainen siis :-D), mutta ei kyllä näytetä sitä ihan samaan malliin kuin kanadalaiset. Täällä on jokaisessa ruokakaupassakin myynnissä Canada-tavaraa lipuista lapasiin ja pinsseistä paitoihin. Ja noita CANADA-tekstillä varustettuja huppareita/t-paitoja/pipoja jne. käyttävät kaikenikäiset, etten tunne itseäni ihan turistiksi pukiessani oman "hoodyni". Muutenkin kansallistunne on täällä mielestäni enemmän läsnä, lippuja et näe vain saloissa vaan myös roikkumassa ympäriinsä parvekkeilta ja kuisteilta.


A Canadian hoodie that I've seen the most (surprisingly not the red one)

43. ..fanaattisuuteen ja faniuteen liittyen voisin todeta täkäläisten olevan aika urheiluhullua kansaa, erityisesti tietysti jääkiekon suhteen (sekä amerikkalaisen jalkapallon). En ole vielä Vancouver Canucksien peliin päässyt, mutta sekin päivä on kyllä koittava. Mutta tosiaan, ihmiset käyttävät jatkuvasti suosikkijoukkueensa (täällä päin siis Kanukit) fanituotteita, autoista roikkuu lippuja and so on.

44. ..tuohon autokoristeisiin voisin lisätä, että on muuten aika hauskannäkösiä menopelejä tullut vastaan, punainen nenä ja poronsarvet laitettuna.

45. ..olen ihastunut kaikkiin "fitness classeihin" täällä, steppiä ja Zumbaa tulee harrastettua, varsinkin kun sisältyvät kuntosalin jäsenyyskorttiin. On pakko monta kertaa viikossa harrastaa jotain urheilua jos ei halua pian mennä vain vatsatanssiin ;-)

46. ..on jännä huomata, että kaupungilla kulkiessa, tai no sanotaan ennemmin, että ympäriinsä ajellessa, tulee vastaan joka kerta enemmän ja enemmän tuttuja. Millon törmään leikkikentällä Zumba-opettajaan, jonka lapset käyvät minun lasten kanssa samaa koulua, tai Ellan isoäiti ajaa vastaan tai kaverien bändin laulajakitaristi. Pian ei voi enää anonyyminä liikkua, kun joku kuitenkin tunnistaa.

47. ..miulla on hirmuisesti suunnitelmia tulevan kevään ja kesän varalle, yritän vaan tässä kärsivällisesti odotella viisumia. Olisi aikeissa käydä niin Los Angelesissa, Kalifornian Palm Springseillä kevätlomalla (hiihtoloma?) perheen kanssa, Edmontonissa, Seattlessa, Washington DC:ssä kuin New Yorkissakin, (äiti älä lue seuraavaa): hypätä benji-hyppy, kokeilla koskenlaskua JA NIIN EDELLEEN.


Hollywood is calling babe!

48. ..ai niin, varattiin host-äidin kanssa liput Bon Jovin keikalle maaliskuulle! Pitää kuulema vetää rokkivermeet niskaan, kuvamateriaalia seuraa perässä.. ;-)

49. ..oon hullaantunut scrapbookingiin eli skräppäykseen. Teille, jotka ette tiedä, mitä se on niin kehotan sivistämään itseänne Googlen avulla, löytyy varmaan miljoona sivua, sen verran suositusta hommasta on kyse. Itteä vaan vähän pelottaa, mihin saan tuon kirjasen aikanaan tungettua, sillä se alkaa nyt olla jo tarpeeksi paksu ja vasta ensimmäiset 3 kk tehtynä!

50. ..olen onnellinen ja elämääni tyytyväinen tällä hetkellä. Ja erityisen kiitollinen oon host-perheestä sekä lapsukaisista, heistä tulossa pian oma pikapostaus!

PS, Iskän ja siskon pitäisi tulla käymään täällä kesäkuussa, aijai, sitä odotellessa <3

Victoria - Sosiaalista eksyntää ja turismia

Näin kipeänä ja sängyn pohjalla maatessa on hyvä lähteä kirjoittamaan, teksti voi sitten olla sen mukaista. Laittakaa kuumeen piikkiin, pahoittelut jo etukäteen! Seikkaluissani vaahterasiirapin maassa ollaan melkein kuukausi jäljessä nykyhetkeen, eli joulukuun alkuun, nähden. Hassua muuten miten joulufiilis lisääntyi heti, kun tuli vähänkin lunta, mutta nyt taas kun kaikki suli pois, lämpötila on +7C ja aurinko paistaa, niin ei hirveästi odotustakaan ole ilmassa kalenterin luukkujen avaamisesta tai jouluvalojen laittamisesta huolimatta!

Mutta tämä postaus siis käsittelee marraskuun alussa Ellan synttärien jälkeen, 6.-7.11, tekemäämme reissua provinssime Brittiläisen Kolumbian pääkaupunkiin Victoriaan. Tullessani Kanadaan ei miulla ollut mitään tietoa kuuluisista paikoista, mutta pian kävi selväksi, että Vancouver Islandilla olevaan capitaliin tulisi päästä. Syksyn ollessa pitkä ja kaunis, säät suosi myös meitä ja saatiinkin nauttia auringosta melkein ruskettumiseen saakka!
Alla on karttaa paikan sijainnista, sillä varmasti monikaan teistä ei miun tavoin ole aiemmin kuullut kyseisestä kaupungista:


Our journey from Vancouver to Victoria (ps, you can also see Whistler where we went during the following week!)

Palatakseni itse tarinaan: Lauantaina 6. päivä lähdettiin siis vähien yöunien jälkeen itävaltalaisen ystävämme O:n host-perheen autolla ajelemaan lauttaa kohti, joka veisi meidät määränpäähämme. (Kauhea muuten kun jouduin taas hakemaan tuota sanaa pitkään, piti tarkistaa sanakirjasta, mikä destination on suomeksi :-D) Ajomatka sujui hurjastellen ja vähän tietä etsien, mutta lopulta saavuimme satamaan ja jonkun aikaa jonotettuamme pääsimme sisälle. Lauttahan ei ollut ihan pienimmästä päästä, tuli ruotsinlaiva elävästi mieleen.. Matka meni kauppoja kierreleen ja nukkuen, ja mitä maisemia kerkesi katsella niin todellakin olisi voinut kuvitella Suomen saaristoa vilkuilevansa!


Welcome on Board!

Victoriaan päästyämme otettiin bussi, joka veisi meidät downtowniin. Ei oltu sitten älytty, miten kauan matka kestää, ainakin tunti meni mukavasti kaksikerroksisessa (!) linja-autossa istuessa. Hauska oli kun Svenja ihasteli upeita maisemia koko ajan ja voitiin todeta vaan, että Tervetuloa Suomeen, sillä samanlaisen havupuiden ja veden yhdistelmän löytää kotimaastamme melko helposti! Pääsin muuten taas osoittamaan blondiuttani, jonka aika ajoin osaan taitavasti piilottaa. Oltiin kaikki innoissamme nähtyämme Dairy Queenin ja mietittiin, miten bussi saataisiin Drive-In:ille. Kohta totean että "Jee, tuolla on toinen DQ!" Kaikki kattoo mua vähän pitkään kunnes sanovat: "Niin Mimmi se on se sama, vähän kierrettiin vaan eri reittiä" Hups. Taas todistettiin ainakin, että meikäläisen suuntavaisto on kunnossa. Tai sitten ei..


Beautiful Victoria, capital of BC

Noustuamme bussista lähdettiin jalan kulkemaan keskustaa kohti, ihailemaan satama-aluetta, joka näkyykin yläpuolella olevassa kuvassa ja ihan koko kaupunkia. Muut pääsi taas naureskelemaan mulle, oon vähintään yhtä paha turisti kuin kaikki japanilaiset yhteensä, aina kamera mukana joka paikassa. Tuhansia kuvia tullut jo otettua ja muiden mielestä ihan ihme jutuista, kuten puista. Mutta hei, sitä ei ikinä tiedä, millä kuvalla haluan teitä täälläkin seuraavaksi viihdyttää ;-)

Osteltiin tuliaisia, löytyi jo joululahjojakin, jotka voin sitten paljastaa aikanaan kun ne ovat päätyneet omistajilleen. Löydettiin kauhuksemme myöskin jonkinlainen "Chinatown", niitä ei taida täällä oikein välttää, menee mihin kaupunkiin tahansa. Ei kuitenkaan oltu ruokaa etsimässä, joten ei tullut samanlaista vatsaavääntävää kokemusta kuin viimeksi Vanissa.
Käytiin hakemassa kartat (kyllä, mietittiin mahdollista ja todennäköistä eksyntää) Visitor Centeristä ja harmiteltiin, että Whale Watching season oli jo ohi, tosin liputkin olisi olleet aika kalliit. Mutta siinä ainakin syy, jonka takia pitää palata keväämmällä!


Hugging a dolphine, my new friend

Löydettiin monenlaista reksiviittaa kuvia varten patsaista ja suihkulähteistä alkaen, kyllähän tuo Parlamenttitalokin aika komeasti taustalle sulautui. Kun oltiin saatu riittävästi nautittua ulkoilmasta ja poseerauksista, päätettiin mennä halvimpaan mahdolliseen ruokapaikkaan eli Mäkkärille. Siinä sitten syömisen lomassa arvotiin pitäisikö mennä elokuviin vai ei. O olisi kovasti halunnut nähdä Facebookista kertovan elokuvan Social Network, mutta valtaosa naispainotteisesta porukastamme (Svenja, Ella ja Sveitsi-C) tunsivat olevansa liian väsyneitä ja lähtivätkin jo majapaikkaamme.


Couple of twins, cool moves and the Parliament House


Come to Papa!

Minä päätin kuitenkin uhrautua ja olla hyvä ystävä lähtemällä leffaan. No ei, ihan mukava oli minustakin päästä katsomaan tuo paljon puhuttu movie, löytyisikö siitä jotain uutta ja mielenkiintoista kyseisestä nettisivustosta. Käytiin istuskelemassa ennen show:n alkua ja juteltiin kaikesta mahdollisesta, varsinkin koti-ikävästä. Ja erityisesti siitä, miten ristiriitaisesti toisaalta haluaisi olla takaisin kotona Euroopassa, mutta miten hyvin tietää, että kun sinne aikanaan pääsee niin sitten taas kaipaa jatkuvasti (toivottavasti ei koko aikaa kuitenkaan) tänne takaisin. Kun sitä vain osaisi nauttia hetkestä..

Itse leffateatteri oli valtavan iso ja kun lopulta päästiin saliin minun sählättyä lippujen kanssa (yritin tarjoa ferry ticketiä) oli pettymys aikamoinen ruudun ollessa säälittävän pieni ja kaukana. Tietysti viimeisellä rivillä oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta silti. Ero muuten suomalaisiin teattereihin; ovet ovat auki koko ajan, eli porukka valuu sisälle kesken elokuvan. Jotkut saapuivat tyyliin vasta puolessa välissä. Mietin vain, että ovatkohan mahtaneet maksaa koko hintaa.. Ymmärrän tuon käytännön, jos pitää käydä vessassa tai muuta vastaavaa, mutta kyllä se vähän häiritsi kun juuri oli päässyt keskittymään niin kikattava teiniparvi istahtaa edessä oleville penkeille. Taidanpa olla tulossa vanhaksi, kun on onnellisesti unohtunut jo omat tuollaiset päivät. (Liekö niitä ollutkaan? :-)

Elokuva oli hyvä, vaikka ei ihan ehkä sen kaiken hehkutuksen arvoinen. Näyttelijät osasivat asiansa ja tarina kertoi mielenkiintoisesti FB:n ensivaiheista. Luulin, että tarina olisi ollut enemmän itse Facebookista, eikä vain sen kehittelijästä, mutta kävihän se noinkin.

Päästyämme pihalle alettiin metsästää oikeaa linja-autoa, joka veisi meidät C:n host-isovanhempien luokse, jotka olivat ystävällisesti luvanneet majoittaa meidät. Pimeään aikaan, ilman puhelimia ja ylös kirjoitettuna vain kadun nimi, jossa kohtaa pitäisi jäädä pois tuli hieman jännittävä olo, mutta onneksi minulla ainakin oli miehistä turvaa! (Ai siis kenestä olikaan puhe..?) Bussikuskikaan ei hirveästi herättänyt luottamusta toteamalla: "En oikeen tiedä tästä reitistä, yritetään katsella, missä kohtaa teidän pitäisi jäädä".

Löydettiin kuitenkin oikea risteys, mutta jatko oli hieman hämärän peitossa. Kysyttiin eräältä vastaantulijalta, joka vaikutti hieman sekavalta, kuin iskun päähän saanelta, sen verran silmät pyöri päässä. Koputettiin sitten lopulta suurelle mahonkiselle ovelle ja mies neuvoi meitä jatkamaan tietä eteenpäin yhä pimeämpään suuntaan, mistään katuvaloistahan ei tietysti ollut tietoakaan. Nauru oli myöskin aika kaukana kyseisen herran todetessa loppusanoiksi: "Be careful, good luck!"
Käsikynkässä sitten yritettiin O:n kanssa hermostuneesti naureskellen taittaa matkaa, tästä kanadalaisesta eläimistöstä kun ei koskaan tiedä, karhuja ja kojootteja sun muita on ollut liikkeellä ihan riittävästi. Niistä muista uhkista nyt puhumattakaan.. Onneksi ei tarvinnut hirveän kauaa kävellä kun löydettiin pilkkopimeässä oikea kadunkyltti. Ja nyt arvoitus; miten näimme sen ilman taskulamppuja tai muita valonlähteitä? Vastaus: Otetaan kameralla kuva ja katsotaan, mitä se sanoo :-D Eli voin jatkossakin ylpeänä kantaa pelastajaamme!

Muut porukastamme olivat jo menneet nukkumaan, tai ainakin huoneisiinsa meidän juodessa vielä teekupposet isovanhempien kanssa, jotka olivat kyllä hellyyttävän hyväsydämisiä ihmisiä! Ihan tällaisia tuikituntemattomia vain majoittivat, tiedän, että ainakin monelta suomlalaiselta se kysyisi paljon enemmän.

Sunnuntai-aamuna, 7.11, herättiin ihaniin tuoksuihin, aamiaspöytä nimittäin suorastaan pursusi herkkuja! Kaikista ihanin osa oli kyllä saada lopultakin kunnon leipää kaikkien teollisten toastien jälkeen. Tämäkin oli vaaleaa tietysti, mutta ainakin hyvää sellaista!
Syönnin jälkeen isäntäpariskuntamme osoitti taas ystävällisyyttä antamalla meille kyydin keskustaan, säästettiin bussirahat ja aikaakin mukavasti. Päivä oli ihanan kirpakan syksyinen ja kaunis, harmi että juuri tuolloin oltiin aateltu viettää aikaa sisätiloissa, eli BC Royal Museumissa. Sitä ennen kierrettiin kuitenkin upea ja vanhanaikainen Empress hotelli läpi ja todettiin, ettei meidän palkoilla ehkä yövyttäisi moisessa marmorilattia brittiläistyyli-palatsissa.

Porukkamme jakaantui hieman museoon mennessä, sillä O, joka oli jo aiemmin käynyt Victorialla oli tietysti myös kiertänyt näyttelyt läpi eikä halunnut maksaa arvokasta lippua vaan lähti sen sijaan keskustaan takaisin. Me tytöt suunnattiin sitten katselemaan ja oppimaan uutta. Ensimmäisenä osuttiin Toisesta Maailmansodasta kertovaan näyttelyyn, jossa oli mahdollisuus pukeutua teeman mukaisesti ja ottaa sekä otattaa kuvia auton kanssa. Käytettiin tietysti tilaisuus hyväksi. Oli aika karu sekä pelottava tunne minunkin laittaa kaasunaamaria päähän ja miettiä, että jotkut OIKEASTI käyttivät joskus näitä vaatteita.


Greetings from the WWII (World War II)

Kuvat otettuamme jatkettiin matkaa salista toiseen. Ei voinut muuta kuin todeta, että museo oli valtava! Ja sen tarjonta oli runsas; näimme kaikkea mahdollista ötököistä aboriginaaleihin ja toteemeista purkkisäilöttyihin käärmeisiin. Kanadan historiaakin tuli opittua! Näyttelysalien jälkeen oli vuorossa opetuselokuva Lefgend of Flight, joka oli kuitenkin vähän tylsä kerrottuaan ainoastaan lentokoneiden suunnittelusta ja erityisesti niiden tulevaisuudesta historian sijaan. Sali oli kuitenkin huikaiseva, niin kutsuttu IMAX, eli screeni oli 10 kertaa normaalia isompi, mitat siis noin 18x26 metriä, jos oikein muistan. Kyllä kelpaisi, jos kotonakin voisi sellaista katsella ;-)
Kokonaisuudessaan oli kyllä ehdottomasti paras museo, jossa oon ikinä käynyt, tykkäsin hirveesti! Vaikka vierailemani museot nyt voi muutenkin laskea yhden käden sormilla ja ne ovat olleet kotiseutumuseoita kansallisten sijaan, mutta..


Life of Au Pairs


Pretty (and) big bug


Royal BC Museum and totems

Ulos selvittyämme yhytettiin O ja käyskenneltiin katuja vielä tekemään ostokset ja etsimään ruokaa. Sitten olikin aika napata Express Bussi takaisin satamaan, joka ei kuitenkaan nimestä huolimatta vakuuttanut; sama aika kärvisteltiin kuin tullessakin. Hieman vatsakipuisena yritin vain nukkua lauttamatkan, mutta piristyin taas autossa kotia päin keskustelun livetessä Astrid Lindgreniin ja meidän hehkuttaessa vuoronperään kunkin tarinan ihanuutta! Tykkään kyllä meidän keskusteluista, niistä oppii eli ovat hyödyllisiä kaiken huvin lisäksi! :-)

Semmoinen oli se viikonloppu, tai oikeastaan kaksipäiväinen. Hirmuisesti sitä voi touhuta noinkin lyhyessä ajassa! Loppuun vielä selitys siihen, miksi tämä nainen käyttää nykyään niin paljon tuota kuuluisaa sanontaa, eh?


This explains it all, eh? :-) "Better than sayin' huh!"