Näytetään tekstit, joissa on tunniste Victoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Victoria. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. syyskuuta 2011

Roadtrip - so Mama, Papa and the beautiful twin daughters went to the Vancouver Island

Okay, this post has been waiting to be published for 10 months soon so here it is - enjoy! The first part is in Finnish, sorry! I had been started the text a long time ago but I finished it in English, so the rest of you will understand, too.

Tapaninpäivänä, eli sunnuntaina 26.12. lähdettiin au pair-porukalla sulattelemaan kalkkunoita Vancouver Islandille. Meitä oli menossa mukana miun lisäksi Itävalta O, Itävalta M ja Wales A, eli ihan sekalainen sakki. Aamuhämärissä startattiin Chilliwackista, huristeltiin lautalle ja käperryttiin penkkeihin ihastelemaan upeaa auringonnousua, kyllä kelpasi!

Siinä sitten parin tunnin merenkäynnin jälkeen saavuttiin yhteen lempipaikoistani, Victoriaan. Brittiläinen ystävämme ei ollut käynyt siellä aikaisemmin, mutta oltiin me muutkin vähintaan yhtä innoissamme. Keskustassa kiertelyn ja pakollisten turisti-otosten jalkeen ajettiin piparkakku-näyttelyyn, joka pidettiin paikallisella vanhainkodilla (niin ainakin oletin?). Paikka oli mahtavan upea hotelli ja ensin tietysti kuvailtiin sen lasiovia ja kiiltävää lattiaa, seka valtavista ikkunoista avautuvaa maisemaa. Taidettiinpa nähdä vesitasonkin laskeutuminen (meidän jatkokyyti siis).

Itse "piparkakkutalot" olivat kyllä kaukana perinteisistä. Kyseessä taisi olla jonkinlainen kilpailu ja sarjoja kolme: amatöörit, yritykset ja ammattilaiset. Inspiraatiota teoksiinsa tekijät olivat hakeneet ainakin Madagaskar-elokuvista sekä Harrods-tavaratalosta. Suu auki saatiin ihastella pipariluomuksia, vaikka huijausta se kyllä oli, sokerikeksejä ja muita cookieseja oli käytetty perinteisen taikinan sijaan.



Art, eh?


Madagascar!


The capital of the province is always so lovely!


Some normally clothed people in Victoria


Scottish people in Canada?


Shopping at the mall in Victoria

Then we drove to Nanaimo that is a small town on the east coast of the Island. Th
ere we first went to our HI-hostel called Painted Turtle which was in the center and pretty convenient! We wanted to save some money and made the dinner ourselves, cheap and tasty. Then we spent some time in the living room playing cards before going to our room to watch a movie; all 4 in the same narrow bed, it didn't end without crazy laughters!


Gambling at the hostel

Next day, on 27th, we first went out to check the beautiful harbour and do some shopping. We even tried to get in to one high building to take pictures from its top roof but it was, surprise, locked. Couldn't get very far this time.
Then we drove to a skating rink that had inexpensive skating and rentals, it cost maybe $2 so not too much. The rink's decoration has been inspired by the Rockefeller Center in New York and it was actually pretty nice! The flags from different countries were hanging everywhere, I even found the finnish one somewhere!
The skating itself - let's talk about something else, shall we? :-) Naah, it was okay! Especially considering that, even I'm from Finland, I haven't been skating for years. (And I'm not any figure skating master like miss Ella..) But we had sooo much fun and O tried his new skates with success!



The harbour of Nanaimo


The port of Nanaimo


You couldn't survive without this invention?


Some very high-quality music


Canadian "Rockefeller Center"


Check it out!


The swedish flag...


The woman who took the pic: "Do you want a normal photo, too?"

After our exercising we left for Tofino so we started our ride over mountains. It was dark and it was snowing, we were driving around 30 km/h but it was still pretty scary. Then we saw a car pulled over from the road, then the next one and one more and.. I don't remember anymore how many cars there were along our way but more than 5 I swear! Finally we made it safely to Tofino and to our HI-hostel.
We put our stuff to the room and made ourselves home. I went to a bathroom but suddenly something caught my attention. I had to look twice before I believed what I saw. "Sauna - the last one turns the stove off" I went completely nuts and ran to tell my friend abot what I had just found. In the end we were all there enjoying the relaxing heat and water being sprayed everywhere. It was awesome, especially for me because I had thought I wouldn't get to the real sauna during the year.


S-A-U-N-A!

Next day we woke up early, watched the beautiful view from our dining room (the hostel was on the edge of the lake) and left to look for beaches. After a little while we found one which was very pretty and there we spent a few hours (I think) running and jumping like kids, drawing pictures..



Miss you guys <3!


A tree hugger


!!


I sent you kisses!


Almost like in Finland?


A beautiful beach in Tofino

Finally we had to start our journey back home but we had time to go to one other beach and even to the rainforest! It was a real jungle with old cedars, huge trees by the way! It was wet and chilly but we enjoyed it. And none of us even slipped from the way!


In the jungle with my girls


The Rainforest


Watch out O!


Some cowboys on the beach


The Beach


We drove the same way we came but almost all the snow had melted, there was still a little bit left though! And this time we saw some landscapes too, it was soooo beautiful. One time O needed to brake really fast when all the girls were just screaming "Stop! STOP! We need to capture this view" So yes, it was really pretty.



Pretty and peaceful, on the way back


Breathtakingly beautiful!

We went back to Nanaimo from where we took a ferry to Vancouver and drove safely back to Chilliwack. On the ferry we were so tired that we had to at least try sleeping, I didn't really care where. So I was for example under the chairs, under the feet and so on. We made it back home though, safe and sound.
The trip was great and I really enjoyed the fellowship with my mates - Mom&Dad (me and O) and their twin daugters (well look M&A!) had such a wonderful time. It was a great way to spend a few days of Christmas holiday and get ready for the New Year's Eve..



I was on the bottom there somewhere!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Victoria - Sosiaalista eksyntää ja turismia

Näin kipeänä ja sängyn pohjalla maatessa on hyvä lähteä kirjoittamaan, teksti voi sitten olla sen mukaista. Laittakaa kuumeen piikkiin, pahoittelut jo etukäteen! Seikkaluissani vaahterasiirapin maassa ollaan melkein kuukausi jäljessä nykyhetkeen, eli joulukuun alkuun, nähden. Hassua muuten miten joulufiilis lisääntyi heti, kun tuli vähänkin lunta, mutta nyt taas kun kaikki suli pois, lämpötila on +7C ja aurinko paistaa, niin ei hirveästi odotustakaan ole ilmassa kalenterin luukkujen avaamisesta tai jouluvalojen laittamisesta huolimatta!

Mutta tämä postaus siis käsittelee marraskuun alussa Ellan synttärien jälkeen, 6.-7.11, tekemäämme reissua provinssime Brittiläisen Kolumbian pääkaupunkiin Victoriaan. Tullessani Kanadaan ei miulla ollut mitään tietoa kuuluisista paikoista, mutta pian kävi selväksi, että Vancouver Islandilla olevaan capitaliin tulisi päästä. Syksyn ollessa pitkä ja kaunis, säät suosi myös meitä ja saatiinkin nauttia auringosta melkein ruskettumiseen saakka!
Alla on karttaa paikan sijainnista, sillä varmasti monikaan teistä ei miun tavoin ole aiemmin kuullut kyseisestä kaupungista:


Our journey from Vancouver to Victoria (ps, you can also see Whistler where we went during the following week!)

Palatakseni itse tarinaan: Lauantaina 6. päivä lähdettiin siis vähien yöunien jälkeen itävaltalaisen ystävämme O:n host-perheen autolla ajelemaan lauttaa kohti, joka veisi meidät määränpäähämme. (Kauhea muuten kun jouduin taas hakemaan tuota sanaa pitkään, piti tarkistaa sanakirjasta, mikä destination on suomeksi :-D) Ajomatka sujui hurjastellen ja vähän tietä etsien, mutta lopulta saavuimme satamaan ja jonkun aikaa jonotettuamme pääsimme sisälle. Lauttahan ei ollut ihan pienimmästä päästä, tuli ruotsinlaiva elävästi mieleen.. Matka meni kauppoja kierreleen ja nukkuen, ja mitä maisemia kerkesi katsella niin todellakin olisi voinut kuvitella Suomen saaristoa vilkuilevansa!


Welcome on Board!

Victoriaan päästyämme otettiin bussi, joka veisi meidät downtowniin. Ei oltu sitten älytty, miten kauan matka kestää, ainakin tunti meni mukavasti kaksikerroksisessa (!) linja-autossa istuessa. Hauska oli kun Svenja ihasteli upeita maisemia koko ajan ja voitiin todeta vaan, että Tervetuloa Suomeen, sillä samanlaisen havupuiden ja veden yhdistelmän löytää kotimaastamme melko helposti! Pääsin muuten taas osoittamaan blondiuttani, jonka aika ajoin osaan taitavasti piilottaa. Oltiin kaikki innoissamme nähtyämme Dairy Queenin ja mietittiin, miten bussi saataisiin Drive-In:ille. Kohta totean että "Jee, tuolla on toinen DQ!" Kaikki kattoo mua vähän pitkään kunnes sanovat: "Niin Mimmi se on se sama, vähän kierrettiin vaan eri reittiä" Hups. Taas todistettiin ainakin, että meikäläisen suuntavaisto on kunnossa. Tai sitten ei..


Beautiful Victoria, capital of BC

Noustuamme bussista lähdettiin jalan kulkemaan keskustaa kohti, ihailemaan satama-aluetta, joka näkyykin yläpuolella olevassa kuvassa ja ihan koko kaupunkia. Muut pääsi taas naureskelemaan mulle, oon vähintään yhtä paha turisti kuin kaikki japanilaiset yhteensä, aina kamera mukana joka paikassa. Tuhansia kuvia tullut jo otettua ja muiden mielestä ihan ihme jutuista, kuten puista. Mutta hei, sitä ei ikinä tiedä, millä kuvalla haluan teitä täälläkin seuraavaksi viihdyttää ;-)

Osteltiin tuliaisia, löytyi jo joululahjojakin, jotka voin sitten paljastaa aikanaan kun ne ovat päätyneet omistajilleen. Löydettiin kauhuksemme myöskin jonkinlainen "Chinatown", niitä ei taida täällä oikein välttää, menee mihin kaupunkiin tahansa. Ei kuitenkaan oltu ruokaa etsimässä, joten ei tullut samanlaista vatsaavääntävää kokemusta kuin viimeksi Vanissa.
Käytiin hakemassa kartat (kyllä, mietittiin mahdollista ja todennäköistä eksyntää) Visitor Centeristä ja harmiteltiin, että Whale Watching season oli jo ohi, tosin liputkin olisi olleet aika kalliit. Mutta siinä ainakin syy, jonka takia pitää palata keväämmällä!


Hugging a dolphine, my new friend

Löydettiin monenlaista reksiviittaa kuvia varten patsaista ja suihkulähteistä alkaen, kyllähän tuo Parlamenttitalokin aika komeasti taustalle sulautui. Kun oltiin saatu riittävästi nautittua ulkoilmasta ja poseerauksista, päätettiin mennä halvimpaan mahdolliseen ruokapaikkaan eli Mäkkärille. Siinä sitten syömisen lomassa arvotiin pitäisikö mennä elokuviin vai ei. O olisi kovasti halunnut nähdä Facebookista kertovan elokuvan Social Network, mutta valtaosa naispainotteisesta porukastamme (Svenja, Ella ja Sveitsi-C) tunsivat olevansa liian väsyneitä ja lähtivätkin jo majapaikkaamme.



Couple of twins, cool moves and the Parliament House


Come to Papa!

Minä päätin kuitenkin uhrautua ja olla hyvä ystävä lähtemällä leffaan. No ei, ihan mukava oli minustakin päästä katsomaan tuo paljon puhuttu movie, löytyisikö siitä jotain uutta ja mielenkiintoista kyseisestä nettisivustosta. Käytiin istuskelemassa ennen show:n alkua ja juteltiin kaikesta mahdollisesta, varsinkin koti-ikävästä. Ja erityisesti siitä, miten ristiriitaisesti toisaalta haluaisi olla takaisin kotona Euroopassa, mutta miten hyvin tietää, että kun sinne aikanaan pääsee niin sitten taas kaipaa jatkuvasti (toivottavasti ei koko aikaa kuitenkaan) tänne takaisin. Kun sitä vain osaisi nauttia hetkestä..

Itse leffateatteri oli valtavan iso ja kun lopulta päästiin saliin minun sählättyä lippujen kanssa (yritin tarjoa ferry ticketiä) oli pettymys aikamoinen ruudun ollessa säälittävän pieni ja kaukana. Tietysti viimeisellä rivillä oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta silti. Ero muuten suomalaisiin teattereihin; ovet ovat auki koko ajan, eli porukka valuu sisälle kesken elokuvan. Jotkut saapuivat tyyliin vasta puolessa välissä. Mietin vain, että ovatkohan mahtaneet maksaa koko hintaa.. Ymmärrän tuon käytännön, jos pitää käydä vessassa tai muuta vastaavaa, mutta kyllä se vähän häiritsi kun juuri oli päässyt keskittymään niin kikattava teiniparvi istahtaa edessä oleville penkeille. Taidanpa olla tulossa vanhaksi, kun on onnellisesti unohtunut jo omat tuollaiset päivät. (Liekö niitä ollutkaan? :-)


Elokuva oli hyvä, vaikka ei ihan ehkä sen kaiken hehkutuksen arvoinen. Näyttelijät osasivat asiansa ja tarina kertoi mielenkiintoisesti FB:n ensivaiheista. Luulin, että tarina olisi ollut enemmän itse Facebookista, eikä vain sen kehittelijästä, mutta kävihän se noinkin.

Päästyämme pihalle alettiin metsästää oikeaa linja-autoa, joka veisi meidät C:n host-isovanhempien luokse, jotka olivat ystävällisesti luvanneet majoittaa meidät. Pimeään aikaan, ilman puhelimia ja ylös kirjoitettuna vain kadun nimi, jossa kohtaa pitäisi jäädä pois tuli hieman jännittävä olo, mutta onneksi minulla ainakin oli miehistä turvaa! (Ai siis kenestä olikaan puhe..?) Bussikuskikaan ei hirveästi herättänyt luottamusta toteamalla: "En oikeen tiedä tästä reitistä, yritetään katsella, missä kohtaa teidän pitäisi jäädä".

Löydettiin kuitenkin oikea risteys, mutta jatko oli hieman hämärän peitossa. Kysyttiin eräältä vastaantulijalta, joka vaikutti hieman sekavalta, kuin iskun päähän saanelta, sen verran silmät pyöri päässä. Koputettiin sitten lopulta suurelle mahonkiselle ovelle ja mies neuvoi meitä jatkamaan tietä eteenpäin yhä pimeämpään suuntaan, mistään katuvaloistahan ei tietysti ollut tietoakaan. Nauru oli myöskin aika kaukana kyseisen herran todetessa loppusanoiksi: "Be careful, good luck!"
Käsikynkässä sitten yritettiin O:n kanssa hermostuneesti naureskellen taittaa matkaa, tästä kanadalaisesta eläimistöstä kun ei koskaan tiedä, karhuja ja kojootteja sun muita on ollut liikkeellä ihan riittävästi. Niistä muista uhkista nyt puhumattakaan.. Onneksi ei tarvinnut hirveän kauaa kävellä kun löydettiin pilkkopimeässä oikea kadunkyltti. Ja nyt arvoitus; miten näimme sen ilman taskulamppuja tai muita valonlähteitä? Vastaus: Otetaan kameralla kuva ja katsotaan, mitä se sanoo :-D Eli voin jatkossakin ylpeänä kantaa pelastajaamme!

Muut porukastamme olivat jo menneet nukkumaan, tai ainakin huoneisiinsa meidän juodessa vielä teekupposet isovanhempien kanssa, jotka olivat kyllä hellyyttävän hyväsydämisiä ihmisiä! Ihan tällaisia tuikituntemattomia vain majoittivat, tiedän, että ainakin monelta suomlalaiselta se kysyisi paljon enemmän.

Sunnuntai-aamuna, 7.11, herättiin ihaniin tuoksuihin, aamiaspöytä nimittäin suorastaan pursusi herkkuja! Kaikista ihanin osa oli kyllä saada lopultakin kunnon leipää kaikkien teollisten toastien jälkeen. Tämäkin oli vaaleaa tietysti, mutta ainakin hyvää sellaista!
Syönnin jälkeen isäntäpariskuntamme osoitti taas ystävällisyyttä antamalla meille kyydin keskustaan, säästettiin bussirahat ja aikaakin mukavasti. Päivä oli ihanan kirpakan syksyinen ja kaunis, harmi että juuri tuolloin oltiin aateltu viettää aikaa sisätiloissa, eli BC Royal Museumissa. Sitä ennen kierrettiin kuitenkin upea ja vanhanaikainen Empress hotelli läpi ja todettiin, ettei meidän palkoilla ehkä yövyttäisi moisessa marmorilattia brittiläistyyli-palatsissa.

Porukkamme jakaantui hieman museoon mennessä, sillä O, joka oli jo aiemmin käynyt Victorialla oli tietysti myös kiertänyt näyttelyt läpi eikä halunnut maksaa arvokasta lippua vaan lähti sen sijaan keskustaan takaisin. Me tytöt suunnattiin sitten katselemaan ja oppimaan uutta. Ensimmäisenä osuttiin Toisesta Maailmansodasta kertovaan näyttelyyn, jossa oli mahdollisuus pukeutua teeman mukaisesti ja ottaa sekä otattaa kuvia auton kanssa. Käytettiin tietysti tilaisuus hyväksi. Oli aika karu sekä pelottava tunne minunkin laittaa kaasunaamaria päähän ja miettiä, että jotkut OIKEASTI käyttivät joskus näitä vaatteita.


Greetings from the WWII (World War II)

Kuvat otettuamme jatkettiin matkaa salista toiseen. Ei voinut muuta kuin todeta, että museo oli valtava! Ja sen tarjonta oli runsas; näimme kaikkea mahdollista ötököistä aboriginaaleihin ja toteemeista purkkisäilöttyihin käärmeisiin. Kanadan historiaakin tuli opittua! Näyttelysalien jälkeen oli vuorossa opetuselokuva Lefgend of Flight, joka oli kuitenkin vähän tylsä kerrottuaan ainoastaan lentokoneiden suunnittelusta ja erityisesti niiden tulevaisuudesta historian sijaan. Sali oli kuitenkin huikaiseva, niin kutsuttu IMAX, eli screeni oli 10 kertaa normaalia isompi, mitat siis noin 18x26 metriä, jos oikein muistan. Kyllä kelpaisi, jos kotonakin voisi sellaista katsella ;-)
Kokonaisuudessaan oli kyllä ehdottomasti paras museo, jossa oon ikinä käynyt, tykkäsin hirveesti! Vaikka vierailemani museot nyt voi muutenkin laskea yhden käden sormilla ja ne ovat olleet kotiseutumuseoita kansallisten sijaan, mutta..



Life of Au Pairs


Pretty (and) big bug


Royal BC Museum and totems

Ulos selvittyämme yhytettiin O ja käyskenneltiin katuja vielä tekemään ostokset ja etsimään ruokaa. Sitten olikin aika napata Express Bussi takaisin satamaan, joka ei kuitenkaan nimestä huolimatta vakuuttanut; sama aika kärvisteltiin kuin tullessakin. Hieman vatsakipuisena yritin vain nukkua lauttamatkan, mutta piristyin taas autossa kotia päin keskustelun livetessä Astrid Lindgreniin ja meidän hehkuttaessa vuoronperään kunkin tarinan ihanuutta! Tykkään kyllä meidän keskusteluista, niistä oppii eli ovat hyödyllisiä kaiken huvin lisäksi! :-)

Semmoinen oli se viikonloppu, tai oikeastaan kaksipäiväinen. Hirmuisesti sitä voi touhuta noinkin lyhyessä ajassa! Loppuun vielä selitys siihen, miksi tämä nainen käyttää nykyään niin paljon tuota kuuluisaa sanontaa, eh?



This explains it all, eh? :-) "Better than sayin' huh!"