L.ove's in the Air

It's time to tell about LA and our trip that happened around the Valentine's Day last February. The title is a little bit mysterious but while we were there we even got some red roses so.. ;-)

We left on a sunny Thursday and our lovely friend Ellie drove us over the border to Bellingham. The customs went surprisingly well and soon we (Lara, Svenja, Ella and I) were in the promised land - for me and LaaLaa it was actually the first time ever! The grass was greener of course! Our flights from Bellingham to Seattle and from Seattle to Los Angeles went well, we were listening to some good music (Party in the USA, wohoo) and using our sleeping masks. (They were so cute, especially Lara's Hello Kitty one!).


Party in the USA! Ready to rock LA

At LAX, so in LA we could really sense we were somewhere important because all the beautiful people with high heels, the warm weather.. We took a taxi to our hostel and finally ended up in the right place. The hostel was called "Orange Drive Hostel" and I highly do recommend it! It didn't cost much, it said Marilyn Monroe had stayed there and the best thing - its location was perfect, two blocks away from the Walk of Fame, Madame Tussaud's, the Kodak Theater.. So we were right there, in the middle of Hollywood! On that night we were too tired to explore anything so we just headed to bed as soon as possible..

..to wake up with lovely sunshine next day! We quickly ate something and started to look around - first we bought ourselves tickets for the hop on-hop off bus, something very touristy but smart. We took the tour actually twice, during the first ride we didn't hop off at all, just enjoyed the views; buildings, palms trees, studios.. The atmosphere was glamorous and full of magic, it was kind of feeling "This can't be true. That Beverly Hills or Rodeo Drive sign isn't real". But it all was.


First steps on the Walk of Fame


Chinese Theater



Hop on-hop off bus and some tourists


!


Palm trees everywhere..

During the second ride we hopped off on Rodeo Dr, did some window shopping (even went into a Guess' store and just stared at the prices :-) and looked for the celebrities but couldn't find any.


Rodeo Drive again


My beautiful Bentley

Then we hopped on again and drove all the way to the Farmer's Market where we got off. There were so many cute little stands with eg fresh food and hats. And then there were "real" shops, like Forever 21 (ever mentioned that place before? It's CRAZY. I warn you - if you want to hang on to your money, do not EVER go there because you see temptations everywhere; every wall or corner you look at, there's a new one waiting) and Victoria's Secret. And yes, Victoria showed some secrets to me, too ;-) High quality with kind of high prices but very reasonable, like it!


..


The Sign!


Paramount Pictures (recognize the "watercontainer" on the left)

When we finally got back from the tour we saw a great offer on the door of Madame Tussaud's; you could get tickets to Universal Studios (where we were supposed to go anyway) cheaper if you took a package with wax cabinet tickets. So we got in to Tussaud's for free! And because it was pretty late already, there was no line-up, we got to take as many pictures as we liked and we really did use that opportunity! We even met a finnish exchange student and no offence, I must say she had really forgotten how to speak Finnish, wow it was bad. But her English must've been excellent then!
After posing with every possible figure (from Terminator to Forrest Gump and Lady Gaga) we were ready for some sleep again. If I remember correct, falling asleep took some time though..


Tussaud's!


Dates with Mr. President


Breakfast time!


With my Zackie


Wild woman (with brown hair..)


Sue was pretty scary :-(


Next Tony Hawk


Elton liked my songs!


You wanna fight, huh?!


Terminator..


Better than Beckham

On Saturday, so on 12th it was time to see some beach life! We got on the bus and found some finnish people again (they seemed to be everywhere!) before we ended up in Santa Monica. Then I really felt like movies, the boulevard was amazingly pretty, the sun was shining, it was HOT (+30C in February?) and there were even some talented musicians playing. We walked around under the palm trees, did some shopping and then went to the beach.


It says it all, we really were there!

There we of course took some jumping pictures, ran into the water and... fell asleep. The result wasn't the nicest one, imagine 4 red lobsters and you can picture us. We didn't let it to bother us but headed to a muscle beach.


The beach


They found their talents!


Doing what we do best!


Miss the waves!


< 3


Tanning.. (didn't end very well)

Yes, it was insanely hot but some people were just doing yoga poses and other moves I wouldn't be able to do in million years even if it was be nice and chilly. We thought there must've been some celebrities too (maybe not working out though) because helicopters were flying above us all the time but couldn't catch any.


People with crazy moves


Our muscle girl

On the beach there was also an amusement park (Pacific Park) and I went to the Ferris Wheel with Svenb and Ela. The scenery was spectacular.


The Ferris Wheel


And the view

Later on that day, after eating at Subway, we also went to Griffith's Observatory which was on the top of the hill so we caught the view of LA in the dark. Only disappointment was that the Hollywood Sign wasn't lighted up so we couldn't see it from there. There was some kind of party at the Observatory so there was loooads of people and we got cold fast and decided to leave.


At the Observatory

When we were back on Walk of Fame we thought to do some shopping and went to a pharmacy to look for some relief for our burned faces. Sale assistant ladies looked scared when they saw us but they were very helpful and gave us all the free samples "You do need them". Well, next day we looked a little bit better except Lara who had got an allergic reaction around her eyes and almost wasn't able to see anything!


How burned can a person be? Just asking..

On Sunday we went to the Universal Studios! We had decided to go there instead of Disneyland and it definitely was worth it. Before that we posed on the Walk of Fame with starts though, I think we found our favorites even if I for example wasn't able to choose only one.


Star road


I found Marilyn!

I love all the amusement parks and especially rides there. It was a beautiful day but we didn't even need to stand on lines much. There were different kinds of areas; about the Simpsons, Jurassic Park, the Mummy, Shrek, Water Park with "ending of the world" feeling.. We were like little kids screaming and having fun, it was awesome!
Then we had some kind "movie tour" so there were sets from the TV-series and movies. We also saw some special effects, stunts, King Kong 4D and so on. And there was "Little Europe" so place where they film when they want to get to France or to Germany etc. The point is that they only change the names of the streets when they change the country, clever!


Welcome to Universal's!


Ah, Shrek, my man!


Simpsons ride


L's new best friend!


Psycho's Theme!


Some sets


(Luckily not our) crashed plane


DeLorean!


Wisteria Lane


Dancing Cars


Water world and The End


It was nice and sunny, ahhhh!

On Sunday evening there was Grammy Awards and we almost got to an after party! We were eating donuts when one guy with tux came in and started to talk with us about how unhealthy those delicious goodies were. Then he suddenly asked if we had nice dresses with us and told about the party he was going to. Unfortunately we didn't have any, which was maybe just good because being on the red carpet wouldn't have been so nice with red faces. Try to always think positive! :-)

Instead of going to the event we went back to our hostel and watched the Grammys there. We talked with some guys who had come from Mexico (correct me girls if I'm wrong) for an acting school. One of them even gave us red roses "because it's Valentine's Day soon". It was so nice and thoughtful!

Next night it was time to leave the hostel around 4-5am and we ordered a taxi and made a deal it would cost $50. Well, the cab came on time and drove us to LAX as promised but then. "It costs $70 because of the night price" Then we started to fight for our rights and Ella even started: "According to universal laws..." But we should be able to trust what we've been promised, right? Then Lara gave him fifty dollars and said we don't have more. Svenja didn't hear it and didn't see how much L had already given to him and was offering $20 bill. Luckily we got our stuff quickly together and ran away before he took the rest of the money. Maybe mean but I still think we should pay the amount we've promised to pay.

The flight from LA to Seattle was nice although Ella was separated from us. But she was tough: "I'm used to travel by myself", good girl. THEN - from Seattle to Bellingham. It was the scariest and most awful flight any of us has ever been on. It was windy and the whole plane was just trembling, the pilot couldn't get the plane down but missed the landing twice. Svenja started to puke and I was holding the paperbag for myself, too. We were flying over the sea and we were all sure that we are gonna end up there but, thank you Lord, we got down safely.

E who drove us to Bellingham was supposed to pick us up too but she had something and instead of her there was one of our friend's mom waiting. (And she noticed us by my flower headband, just saying ;-) She is one of the loveliest lady I know. It was such a blessing it was her and no one else who drove us over the border back to Canada because the officer who talked with us was her old school friend. How amazing is that? God is good.

We got back home to Chilliwack and because of 14th we were supposed to watch the movie "Valentine's Day" in the evening. I had been waiting for it since September but I had to wait for one more day because we were all way too tired. (But the movie was worth it, very heart-warming one!)

The trip was one I will never forget, all the yougurt eating, red roses, hanging rings.. Thank you girls, I miss you and our vacation! LA was a place I always wanted to go but I think one time was enough, I saw everything I "had to". And next times I did go somewhere else, I'm gonna tell you about the Spring Break and New Orleans soon. (And this time I mean soon, not in 7 months!)

Getting lost

Tuo kirjoittamani otsikko kuvaa seikkailujani täällä erityisesti kuluneina parina viikkona niin hyvin, että olihan se laitettava ylös. Jos kuulisitte miten monta U-käännöstä ollaan tehty viime aikoina niin tikahtuisitte nauruun. Tai miten meidän tunnuslause alkaa olemaan: "Well, that road looks familiar.. So the opposite direction is the right one." Eli kannattaa aina valita se tie, mitä myö ei otettais.

Mutta on tosiaan tässä taas melkein pari viikkoa vierähtänyt edellisestä kirjoittelukerrasta ja uskomatonta mutta totta, eletään jo marraskuuta! Tuntuu, että nyt kun elämä on asettunut uomiinsa niin aika sujahtaa vielä nopeemmin kuin alussa, vaikka sillon kaikki oli uudempaa ja erilaista. Mutta nautin olostani täällä, oon löytänyt tärkeitä ihmisiä ja tekemistä, josta tykkään. Tosin tää on nyt myös vähän semmoinen käännekohta, 2 kuukautta on kuitenkin jo kulunut, että pienenkin vaikeuden kohdatessa ajatukset kääntyy helposti Suomea ja siellä olevaa kotia kohti. Oon huomannut, että siinä tilanteessa kannattaa vaan jutella kavereiden kanssa täällä eikä heti soittaa suomi-ystäville, vaikka apua heistäkin on ollut hurjasti, kiitos siitä!

Joka tapauksessa, tyttö on täällä edelleen hengissä ja onnellisena elossa, joten ei huolta vaikka välillä ei vähään aikaan kuuluisikaan mitään! :-) Nyt jatkan kuitenkin siitä, mihin jäin viime kerralla. Enkä taaskaan taida päivittää tähän päivään saakka, tulisi liikaa tekstiä, palasina siis mennään.

Lauantaina, 16.10., Svenja tosiaan lähti Amerikan puolella käymään kuten viime kerralla jo kertoilin, joten tehtiin Ellan kanssa kahdestaan suunnitelmia viikonlopulle. Hauska oli kun hänen nuorimmainen poikansa, 2v B, oli kuulema yöllä huutanut mun nimeä ja herättänyt porukat! Kyllä sitä suosiota täällä siis nautitaan ;-)
Suunnattiin sitten päivällä Go Bananas nimiseen leikkipaikkaan, jossa on sisälle rakennettu liukumäkiä, kiipeilyverkkoja ja... PALLOMERI! Kuvia en oo tytsyltä vieläkään saanut, niin en voi tännekään laittaa, mutta voitte olla varma, että kun kerrankin ei ollut mitään ikärajoituksia niin siellä pyörin palleroiden seassa.

Paras oli kuitenkin kun E:n vanhin poika tulee kertomaan, että "Ratsastetaan tolla leikkikonehevosella, ei tarttennut laittaa kolikkoa koloon, kun käytin pikkurilliä" :-D Eli näin pojat saivat ilmaisen kyydin, suloisia otoksia tuli heistä napattua.

Iltapäivällä menin sitten oman perheen ja Svenjan lasten kanssa Apple Barnille. Ajettaessa paikalle katsottiin jo, että ompas täällä täyttä. Myöhemmin sitten kuultiin, että kyseessä oli koko vuoden kiireisin päivä. Hyvään aikaan siis tultiin.


A few pumpkins

No, tekemistä kuitenkin riitti. Pompittiin valtavalla "trampoliinikummulla", jossa oli siis yhtä aikaa parisenkymmentä ihmistä ainakin, siliteltiin lampaita&vuohia, kannettiin kaneja ympäriinsä, käytiin traktorin perään kiinnitetyissä vaunuissa kiertoajelulla farmin ympäri, ostettiin ompputuotteita, poseerattiin kurpitsojen kanssa.. Takaisin kotiin saavuttiin vasta pimeällä ja automatkalla lapset olivat ihan järkyttyneitä miun ompun syönti tavoista: "What?! You really eat the whole core of the apple?" Ööh? Olisitte nähneet ilmeet, ihan kuin olisin myrkkyyn koskenut :-)

Kotosalla popsittiin päivälliseksi hot dogeja sekä karamellipäällysteisiä omenoita. Sen jälkeen otinkin auton ja pyyhkäisin Ellalle, joka oli kotosalla poikiaan vahtimassa. Tarkoituksena oli leipoa mokkaruutuja E:n host-äidin seuraavan päivän synttäreitä silmällä pitäen, mutta ensimmäinen ongelma oli leivinjauheen puuttuminen. No, nohevana naisena menin tietysti naapurin ovelle kolkuttamaan ja oven avannut nainen antoikin pussillisen jauhetta hetken mietittyään voiko minuun luottaa, sen verran epäuskoiselta ja pelokkaalta näytti.

Taikina oli ihanan suklaista, mutta koska ei löydetty leivinpaperia ja piti käyttää jotain ihme sprayta, niin pohjahan kärähti ihan kokonaan. Eli ei mittään parasta herkkua tällä kertaa! Katsottiin kuitenkin taas Friendsejä ja naurettiin, että parissa kuukaudessa ollaan päästy yksi kausi eteenpäin, eli aika hidasta hommaa. Naposteltiin samalla edellisillan leffaillasta jääneitä herkkuja, kuten montaa eri karkkilajia, sipsejä jne.

Sunnuntaina Svenjan host-äiti nappasi minut kyytiin 8.35am, sillä olin luvannut mennä auttamaan häntä tekemään varojenkeruuta toimimalla parkkeerauksen ohjaajana. Eli käytännössä täällä oli jonkinlainen train-show ja autojen ajaessa pihaan heiltä ensin kerättiin vapaaehtoinen maksu Tsernobyl-ohjelmaan liittyen (en tiedä kyseisestä kohteesta sen enempää, lasten hyväksi Valkovenäjällä kuitenkin) ja opastettiin ruutuun, jossa on tilaa.

Ensin olin lippaan kanssa keräämässä maksuja, mutta blondivitseihin kyllästyttyäni suuntasin toimimaan liikenteenjakana, ihanan bossy feeling tuli kun autot totteli käskyjä! Välillä kyllä pelkäsin, että tulee ongelmia kun autoja tulee kolmesta suunnasta ja pään vieressä pörrää ötökkä, joka pitäisi sohia pois. Mutta pahemmilta onnettomuuksilta vältyttiin, aurinko paistoi kirkkaasti ja sainkin punaiset posket, joten sunburned in October, saavutus sekin! Lopulta noin puoli neljän aikoihin ihmiset alkoivat valua pois ja myökin lähdettiin kottiin.

Sitten tulikin jo kiire, koska neljältä alkoi kirkon get together-ilta. Tarkoitus oli siis tutustua muihin seurakuntalaisiin ja oppia tuntemaan "henkilökuntaakin" paremmin. On muuten tosi typerää joskus yrittää kääntää sanoja suomeksi, onko staff nyt sitten työntekijät, mikä olisi osuvin termi.
Mutta meillä on kyllä paras kirkko! Naposteltavina syötiin söpöjä halloween-karkkeja ja ruokakin kun oli luvattu niin suupielet käntyi hymyyn huomatessa, että ihmiset alkaa lastaamaan pöydille valtavia pizza-laatikkokasoja. Ei ehkä näin Suomessa..

Palaset vedeltyämme poistuttiin Ellan kanssa hieman etuajassa hänen host-mominsa synttäreitä juhlimaan. Meidän mokkaruudut ei jostain kumman syystä ollut tarjolla, mutta sen sijaan oli Dairy Queenilta ostettu jätskikakku, lemon pieta ja keksejä. Illalla sitten kotiin tultuani juttelin vielä pitkään puhelimessa Svenjan kanssa, joka selvisi siis ehjin nahoin takaisin USA:sta, ei jäänyt tulliin, mikä on aina pelkona. Tosin kyseisellä neitokaisella on working visa, joka helpottaa rajan ylitystä. Hassua, miten oli ollut ikävä, vaikka ei oltu vain pariin päivään nähty. Kai sen kuitenkin ymmärtää, kun täällä näiden kahden naisen kanssa viettää jokaisen vapaahetkensä ja päivisinkin kotona ollessa tulee puhuttua puhelimessa ja iltaisin laitettua Facebookissa viestiä erilaisiin suunnitelmiin liittyen.

Uusi viikko käynnistyi suomalaisissa merkeissä! Saatiin nimittäin Ellan kanssa läheisestä Abbotsfordin kaupungista suomalainen tyttö käymään maanantaina. Oli kuullut meistä E:n tuttujen kautta ja otti sitten yhteyttä. Silti hassua, että näin monta suomalaista asuu näin lähellä toisiaan, ei kuitenkaan mikään tyypillisin maa ole josta tänne tulee ihmisiä. Esimerkiksi muihin pohjoismaalaisiin ei olla täällä törmätty, vaikka joka toisella kanadalaisella tuntuu olevan jotain siteitä Suomeen. "Juu, isoäiti oli norjansuomalainen" tai "Ystävä meni naimisiin suomalaisen kanssa".

Aikamme juteltua ja kokemuksia vaihdettua saatettiin A bussiin ja mentiin moikkaamaan Svenjaa, katsomaan yllättäen Gleetä ja saamaan Amerikan tuliaiset. Oonkin siitä lähtien kantanut ylpeänä kädessä mun "Kabbalah"-nauhaa :-) Noh, oikeasti kyseessähän on siis sydämen ja nuolen muotoinen punainen kuminauha, joka siis säilyttää muotonsa. Ja en oo ihan varma, mitä tuo miun nauha esittää, mutta hyvällä mielikuvituksella varustettuna keksin jotain sydämestä. (EDIT. Keksin lopulta, kiitos host-isäni, että nauha esittää tekstiä ROCK!)

Tiistai käynnistyi viisumi-lappuja täytellessä ja kaiken maailman papereita etsiskellessä sitä varten. Kyllä on tarkkaa, alkaa epäilyttää että tarkoitus on saada ihmiset luovuttamaan jo tuossa vaiheessa. Mutta periksihän ei anneta! Päivän piristys oli taas host-tyttöni, joka piirsi miulle söpöjä kuvia. Ihme miten tällaiset pienet jutut tuntuvat niin hyviltä.

Illalla oli hieman ongelmia saada kyytiä SG:hen, eli kirkkomme Small Groupiin, mutta lopulta Ella tuli nappaamaan minut sekä Svenjan mukaan ja matka kohti eksymistä saattoi alkaa. Kenelläkään ei ollut ollut kunnolla aikaa kirjoittaa mitään ohjeita ylös ja edellisviikon perusteella ei ollut lupa odottaa ihmeitä pimeällä ajosta. Kierreltiin yli puoli tuntia kokoontumispaikan lähellä löytämättä oikeaa osoitetta ja lopulta nöyrryttiin koputtelemaan oville.

Sitten kun viimein päästiin itse paikalle ja saatiin auto parkkeerattua, meni varashälytin päälle ja myö oltiin varmoja, että koko katu herää siihen ääneen. Meidän ryhmän ohjaaja ja toinen mies tulivatkin paikalle, mutta saivat pettyä löydettyään vain meidät, kolme tyttöstä, kieriskelemässä naurusta, sen verran vastoinkäymisiä oltiin saatu kohdata. Mutta ilta oli kaiken sen arvoista ja enemmänkin. Rukouksella on ihmeellinen voima, all that I can say :-)

Normaalin keskiviikko-päivän iltana saatiin taas esitellä getting lost-kykyjä, tai ainakin melkein, matkalla Ellan isoäidin make up-partyihin. Kyseessä oli siis erään tuotemerkin esittelyilta ja päästiin kokeilemaan monenlaisia juttuja kasvonaamioista lähtien, joiden jälkeen erityisesti E:n naaman väri muistutti enemmän rapua kuin normaalia vaaleaa. Mutta konsultti-nainen lupasi ihon olevan entistä ehompi ja säkenöivämpi seuraavana päivänä, niinhän ne aina sanoo..
Palattuani kotiin, juttelin vielä pitkään host-äitini kanssa, mikä on aina hyvä juttu. Ollaan molemmat aika kiireisiä useina iltoina, joten täytyy välillä ihan ottaa aikaa kunnolla jutteluun. Meille molemmille selvisi keskustelun aikana muun muassa miksi miulla oli niin paljon vaikeuksia tulla maahan sillon aikanaan. No, enhän ollut tuonut mukanani paluulippua, koska en sitä vielä silloin omistanut, eihän minulla ollut tietoa mikä päivä ja minne suuntaan olen Kanadasta aikanaan lähdössä. Nyt ovat nekin päivämäärät (toivon mukaan) selvillä.

Torstai oli pyhitetty kokonaan viisumi-asioille. Eli käytännössä pankeissa ravaamista tiliotteen perässä, mikä oli turha toivo, sillä ulkomaalaisen tilini myötä he eivät pääse siihen täällä mitenkään käsiksi. Kirjoitettiin myös isäni kanssa kirjettä matkailusuunnitelmistani ensi keväälle, maksettiin viisumimaksu, kopioitiin papereita.. Kuten aiemmin sanoin, pitää olla paljon tahtoa jäädä, että jaksaa käydä läpi kyseisen rumban.

Meidän Vancouverin valloitus-reissu numero 2 alkoi perjantaina kun oltiin kaikki saatu päivä vapaaksi. Aamulla tosin piti katsoa lasten perään, mutta 10.05 bussi starttasi kerrankin ajoissa. Oli muuten hassua, oltiin viimeiset ihmiset, jotka mahtuivat kyseiseen kulkupeliin, muut lippunsa jo aiemmin ostaneet jäivät nuolemaan näppejään ja odottamaan seuraavaa linja-autoa. Aika hassua, eivätkö ne yhtään katso kuinka moni on ostanut lipun ja säännöstele, kuten VR junissaan?
Itse nukuin suurimman osan tietöiden täyttämästä matkasta ja kun päästiin Vaniin otettiin taas Skytrain keskustaan. Jännä miten sitä on oppinut jo liikkumaan kyseisessä kaupungissa eikä se enää tunnu niin suurelta kuin aluksi.


German and Finnish flags side by side, we're friends!

Oltiin saatu majapaikka Svenjan tuttavien luota ajomatkan päästä keskustasta ja sitä etsiessä alkoikin jälleen yksi luku eksymistarinoistamme. Ensin ylitettiin Sea bussilla pieni pätkä merta ja sitten otimme bussin, jonka kuski oli selvästi harrastelija-koomikko, tai muuten vain hyväntuulinen veikko, hauskutti meitä jutuillaan oikein kunnolla. Linja-autosta noustua oltiin ihan väärässä paikassa, mutta taas kysyttyämme neuvoa tällä kertaa autossa istuneelta mieheltä löysimme "Mordorin portaat". Kutsuimme niitä tuolla nimellä, sillä askelmat (onneksi alaspäin!) tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan. Saavuttiin kuitenkin lopulta hienoon taloon ja aseteltiin tavaramme, eli käytännössä vallattiin koko alakerta.


Girls on the Steps of Mordor!

Sitten lepäiltiinkin muutama tunti, ennen lähtöä takaisin downtowniin ja Science Worldiin. Siellä oli upea Body and Brain Exhibition, eli käytännössä esillä oli kuolleiden ihmisten tieteen hyväksi lahjoittamia ruumiita tai elimiä tai esimerkiksi sikiöitä. Täytyy myöntää, että ne olivat kyllä vähän liikaa, tuli aika paha olo katsella, varsinkin äitiä, jonka sisällä oli vauva kasvamassa. Muutama kaveri oli käynyt samaisessa näyttelyssä ennen meitä ja olivat viettäneet kolmekin tuntia, mutta myö oltiin hämmästykseksemme valmiita jo tunnissa! Harmitti vähän kun sisällä ei saanut kuvia ottaa, olisi tullut aika hienoja otoksia.

Science World

Sitten käytiin Mäkkärin kautta nappaamassa iltapalaa, kunnes palattiin kiltisti ajoissa kotiin ja juttelemaan talon isännän kanssa. Heti ensitapaamisesta lähtien vakuututtiin siitä miten mukava henkilö kyseessä! Jatkettiin iltaa puhumalla tyttöjen kanssa yömyöhään, kunnes lopulta maltettiin mennä yöpuulle kuvien ottamisen jälkeen.. Aamulla ihmettelin kun Svenja oli vaihtanut huonetta ja järkytyksekseni sain kuulla minun olevan syynä, kuulema kuorsaan! Enpä ollut sitäkään ennen tiennyt, mutta syytin tukossa ollutta nenää.

Perheen isä oli tehnyt ihanan aamupalan ja laittanut jopa tyttömäiset servetit vain meitä varten, how cute is that! Hän myös antoi meille kyydin takaisin keskustaan, jossa käveltiin pääkadulle tapaamaan muita au paireja. Koko viikonlopun ideahan oli alunperin hyvästellä pari ranskalaista poika-au pairia ja heidät sekä iso ryhmä muita nannyja+mannyja kohdattiin. Muut lähtivät English Baylle, eli samaiselle rannalle missä myö oltiin viime kerralla, mutta me ajateltiin hyödyntää aika shoppailuun ja esimerkiksi talvitakin metsästykseen!


Beautiful trees!

Otettiin sitten tysyjen kanssa Skytrain Metrotowniin, joka on suuren suuri kauppkeskus noin puolen tunnin matkan päästä keskustasta. Kierreltiin kaupasta toiseen ja mukaan tarttui kaikenlaista. Erityismaininta täytyy kyllä antaa tälläkin kerralla food courtille, eli ruokaosastoille täällä päin. Yleensä se on iso halli, jonka reunoja kiertävät eri ketjujen kojut, helposti parisenkymmentä erilaista, kaikkea hampurilaisista sushiin. Siinä on vain aina valinnan vaikeus, taisin itse mennä sieltä missä aita on matalin ja ottaa purilaisen.

Huvittavin tapaus oli kyllä eräs myyjäpoika, joka alkoi vain kysellä kaikkea ja iltasuunnitelmia, "ja tällä ei ole mitään tekemistä kauppaamieni tuotteiden kanssa", käytännössä siis pyysi meitä kolmea ulos tuosta noin vain. Kieltäydyttiin kohteliaasti, mutta aina ohi mennessä saatiin kunnon vilkuttelut perään, mikäs siinä :-)


Metrotown and somebody carving pumpkins!

Sunnuntai valkeni harvinaisen sateisena, aamulla nukuttiin kuitenkin ihanan pitkään ja syötiin hyvin ennen liikkeellelähtöä. Minä suuntasin keskustaan moikkaamaan brasilialaista kaveriani, joka ei sitten ikinä ilmaantunut paikalle samalla kun tytöt menivät vielä uuteen kauppakeskukseen takin toivossa. Kun lopulta lähdettiin takaisin Chilliwackiin Greyhoundin bussilla, oli kello jo niin paljon, että kotiin tullessa olikin aika käydä levolle jo seuraavan päivän töiden takia.
Yritän taas kiriä päiviä kiinni täällä blogissa kunhan aikaa joku minulle taikoisi jostain, tänäänkin eletään jo 3.11, eli Ellan synttäripäivää. Käytiin jo kakku viemässä ja laulut laulamassa, illalla tiedossa lisää ohjelmaa. Niistä enemmän kunhan joskus sinne asti päästään. Loppuun laitan vielä kuvan jostain, jota oli pakko kokeilla Vaniin saavuttuamme. (Ja kyllä, se koppi oli aika ahdas kolmelle!)


<3