"Winter" months

Canadian Dream highlight - hetkistä on tulossa omaa postausta, kunhan jostain saan revittyä aikaa lisää, mutta aattelin, että teitä ehkä kiinnostaa tietää hieman arkikuulumisia ja viikonloppuja tammi-maaliskuulta. (Ei siis vieläkään Losia, Spring Breakia tai edes uutta vuotta :-)

Saatatte ihmetellä, miten muka voin olla niiiiiiiin kiireinen, ettei kirjoittamiseen löydy aikaa, mutta ehkä se kertoo jotain, että olen koko täällä oloni aikana (reilu 7 kuukautta) viettänyt itsekseni iltoja kotona ehkä yhden käden sormien verran. Tekemistä ja seuraa riittää siis aina ja kun joko tulen jostain aktiviteetista tai hyvästelen kaverit, jotka lähtee meiltä, on suuntana yleensä unilandia, tai ainakin yritys pyrkiä sinne.

Mutta kuten tuossa sisko-postauksessa vähän kertoilinkin ajatuksiani, niin minusta se "main idea" on nyt, että yritän elää elämääni täällä niin hyvin kuin osaan ja tavallaan "unohtaa" Suomen. Enkä nyt tietenkään voi sitä kokonaan unohtaa, mutta yritän häivyttää sen ajatuksista, ettei ikävä pääse yllättämään liikaa. Varmasti olisi paljon pahempi, jos olisin koko ajan itkemässö, miten kaipaan rakasta kotimaata. I hope you agree?

Miulla on ihan tunne, että kun tuun takasin Suomeen, niin sitten löytyy paljon enemmän aikaa kirjotella ja siinä vaiheessa kerron sitten kaikista tapahtumista. Olkaa siis kärsivällisiä, ei se elokuu niin kaukana ole.. (Reilu 4 kuukautta! :S) Just kiddin' :-)

Tammikuu

Täällä alavilla mailla ei hirveästi lunta nähty talvellakaan, vettä vain tuli ihan riittävästi, mutta host-poikani K:n synttärinä 2.1. lähdettiin korkeammille vuorille laskemaan mäkeä. Oli ihan huippua! Aurinko paistoi, pakkasta oli ehkä -15C (ettei suomalainen totuus unohtuisi) ja koko perhe osallistui hauskuuteen. Ensin tosiaan laskettiin renkailla rinnettä, kunnes paikasta tuli liian täysi (mäki oli laskettelupaikan vieressa, joten siellä riitti paljon porukkaa) ja myö siirryttiin muuten vain peuhaamaan lumeen. Tuli tehtyä lumienkeleitä, oltua lumisotaa, hypittyä lumisilta penkeiltä.. Ai niin muuten, on tää Amerikan meininki kyllä ihan omanlaisensa - ei tarttennut edes mäkeä kävellä ylös laskun jälkeen, kun laitto vaan renkaassa olevan lenksun kiinni vaijeriin, joka hinasi sut ylös. Laiskuus huipussaan?


Loved that!


..and that too! Snow fun, best fun <3

Takaisin kotiin tultua syötiin tädin perheen ja isovanhempien kanssa maittava burger-ateria ja jälkkäriksi miunkin lempparia: porkkanakakkua!


Yammy!

Kuten sanoin, talvi ei ollu täällä hirvean ankara, vaikka vettä tuli kuulema enemmän kuin yleensä. Itselle jäikin sellainen fiilis, etta tänä vuonna tuli tuo winter skipattua. Mutta enpä pistä pahaksi! Ehkä jaksan odottaa ensi talveen :) (Jolloin tulen muuten jäätymään niissä -35C:n pakkasissa, hrrr!)
Alla oleva kuva on otettu harvinaisen aurinkoisena päivänä tammikuun alussa, tuolloin oli jo ihan keväinen fiilis.


The frozen Duck pond in the beginning of January


So yes, we got snow, too, but it melted almost right away

SNOWDAY. Kyllä, meillä oli semmoinen, 12. päivä tammikuuta. Äitini tuli herättämään miut joskus 6am, että laitapa herätys pois ja nuku rauhassa pitkään, tänä päivänä ei lähdetäkään kouluun. Lunta oli siis satanut riittävästi koulujen sulkemiseksi. Nyt kaikki suomalaiset siella nauraa partaansa, etta ei tuommosesta määrästä täällä vaan mitään laitettaisi kiinni, tuohan on ihan normaali päivä. Niin minäkin aattelin..

Mutta sitten otin asioista vähän selvää ja juttelin host-isäni kanssa tuloksena, että ajatus alkoi käydä järkeen. Näillä ei täällä ole oikeanlaista kalustoa auraamiseen (ehkä yksi aura-auto), joten tiet oli vielä illallakin tukossa, pelotti aika paljon ajaa. Monet lapset kävelee kouluun, mikä on vaarallista kun tiet kapenee entisestään ja mikä pahinta; kellään ei ole kokemusta ajamisesta in snow conditions, joten onnettomuuksia sattuu vääjäämättä. Yksi syy, hieman hassu sellainen, oli myös, että lapsilla ei ole oikeanlaista vaatetusta. Ikinä kun ei voi tietää, tuleeko sitä talvea vai ei, niin vanhemmat eivät hanki riittävän lämpimiä vaatteita.

Noh, meillä oli hauska päivä. Isän lapioidessa kulkuväylää esiin, minä ja äiti leikittiin takapihan altaassa omien ja naapurin lasten kanssa monta monta tuntia. Myö rakennettiin lumiukkoja ja tehtiin hieno sliding rata, joka oli muuten huippuhauska ja tehokkaan liukas!


Snowday

Niin ja Svenja meni sitten ja otti pysyvän souvenirin; tatuoinnin! Hyvää työtä ja vielä halvalla, arvatkaa alkoko itekin tehdä mieli ottaa sellainen? :-) Mutta olis liian paljon mahdollisia kuvia/tekstejä, eikä paikastakaan varmuutta. Hmm, onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa harkita, jos haluan sen halvalla.


Tattoo = Canada + love

WEDDING!


Our beautiful bride at her Bridal Shower

Minä, Svenja ja Ella yllätyttiin aikalailla kun eräs pariskunta, joka myö oltiin tunnettu vasta muutama kuukausi Small Groupin kautta kutsui meidät häihinsä tammikuussa. Oltiin tietysti erittäin otettuja ja varsinkin siinä vaiheessa, kun saatiin kutsut myos Bridal Showeriin, eli itse asiassa yllätystilaisuuteen, jossa tuleva morsian avasi lahjansa kaikkien tyttökavereiden ollessa koolla. Paikalla olikin sukua ja täytyy sanoa, etta myö kaikki "foreign girls" mentiin ihan sekaisin, kun yritettiin ymmärtää, miten kaikki olivat linkittyneet toisiinsa. Ei voi muuta sanoa, kuin että pieni paikka, pienet piirit :-P "Juu, minä oon tämän äidin serkun täti ja hän on minun sister-in-law" jne.

Itse häät pidettiin naapuripaikkakunnalla Abbotsfordissa 15. tammikuuta. Paikalla ei ollut hirmuisesti ihmisiä, mutta tilaisuus oli mukavan intiimi ja pariskunnan näkoinen. Tykkään erityisesti näiden tavasta lausua täällä valat toisilleen sekä siitä, etta edessä on myös morsiusneidot ja sulhasen ystävät rivissä. Nuo kaksi asiaa kyllä haluan aikanani omiinkin häihin, jotain traditiota pitää täältäkin päin mualimaa napata! :-)

Meg-nimisen morsion mekko oli aivan kuin hänelle tehty (tiedä sitten, oliko näin), eikä mikään perinteinen, sillä se oli melko lyhyt ja alaosa ohutta pitsiä. Erityismaininta menee kuitenkin ehdottomasti kengille, tuommoisia karvatöppösia en voisi oikein kellekään muulle kuvitella, mutta hänelle ne sopivat kuin nakutettu. Sulhanenkin oli komeana ja sai meidän kehut moneen otteeseen.


The couple


C is gonna make a great husband - humble from the beginning


Normal clothes & normal faces


He wasn't very happy while the bride wasn't paying attention to him

Vihkimisen jälkeen siirryttiin viereiseen tilaan nauttimaan herkullista brunssia ja juttelemaan kanssavieraiden kanssa. Tuli kyllä taas syötyä monenlaista herkkua, erityisen pääpainotteisesti kuitenkin hedelmiä, nom nom! Morsiamen veli sattui istumaan meidän pöytään ja alettiin jutella musiikista, minkä seurauksena siirryin sitten hänen kanssaan takaisin saliin soittelemaan flyygeliä. Amélien soinnut kantautuivatkin piakkoin kuulijoiden korviin, kuten myös improvisoimamme kappaleen melodiat, hauskaa oli!

Pian kutsu kävi takaisin päätilaan morsiamen sukkanauhan sekä kukkapuskan heittoa varten. Ettekä ikinä arvaa, who caught the bouquet... No, ainakaan vielä nuo omat häät eivät ihan lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuulu, että ei hätää! Sitä paitsi täällä lähes kaikki oman ikäiset joko a)seurustelevat, b)ovat kihloissa tai c)naimisissa, joten ei hirveästi olisi tsäänssejäkään. Niin ja niitä loppuja ei vaalea suomalainen hirveästi innosta :-) So I'm coming home! (Nyt jää iskä sun haave eläkepäivistä Kanadassa kyllä varmaan toteutumatta, pahoittelen!)


The lady of the day with the bouquet catcher

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina suunnattiin vielä erään pariskunnan sukulaisen kotiin periamerikkalaiseen tapahtumaan; Giftopeningiin! Suurin osa vieraista kerääntyi siis ihmettelemään vastanaineiden saamia paketteja. Oli mahtavan suurta televisiota, astiastoja, lahjakortteja (myökin päädyttiin tähän vaihtoehtoon) yms. Hauska oli myös, kun edellispäivän virallisesta juhlasta olivat puheet unohtuneet, sekä kakunleikkaus (miten kukaan voi unohtaa tämän?!), joten ne hoidettiin pois alta sitten tuona sunnuntaina. Puheet olivat hyviä ja puhujat rentoutuneita, sillä olivathan kaikki nyt vähemmän virallisia ja arkivaatteissaan. Pariskunta sai myös kakkunsa leikattua, aika tappotyyliltä se näytti, mutta lopulta päästiin maistelemaan porkkanakakkua taas kerran!


Finally they did it!

Eräänä toisena kauniina tammikuisena sunnuntaina lähdin Svenjan ja tämän host-isän sekä -tyttären mukana Manning Parkiin laskettelemaan. Paikka oli siis sama, jossa oltiin kuun alussa käyty mäenlaskussa, parin tunnin ajomatkan päässä Chilliwackista. Itse laskettelu jännitti etukäteen aika kovasti, sillä kokemusta miulla ei siitä ihan hirveästi ollut, yksi vaivainen kerta vitosluokalta, eli noin 8 vuoden takaa.


Manning Park and a gorgeous view

Rinteet olivat hieman eri luokkaa Suomeen verrattuna, näiden mustat täällä olivat vain merkittyjä reittejä keskellä metsää, ei siis todellakaan mitään aurattuja uria. Siinä sitten sydän kurkussa katselin, kun pikkulapset pomppivat kumpareita samalla kun itse pysyttelin kiltisti vihreissä ja sinisissä mäissä, niissäkin oli riittävästi haastetta. Aluksi kaikki sujui mukavasti, enkä edes kaatuillut pahasti, mutta lounasaikaan mennessä olin jo niin poikki, että väsymyksen painostamana alkoi painovoimakin vaikuttaa enemmän. Maata tuli siis halailtua ahkeraan, mutta onneksi Svenbs oli kärsivällinen opettaja ja jaksoi aina odottaa muutaman kymmenen metrin päässä, että milloin minä selviäisin alas. Mutta hauskaa oli ja rinteessä pääsivät aivotkin tuulettumaan mukavasti! Ja nyt on tuokin sitten tehty, pitäähän sitä lasketella kun tällaisista maisemista on kyse.


Skiing friends


I found a new friend; the ground that I was hugging a lot!

Helmikuu

Helmikuun ensimmäisinä päivinä löydettiin selvä kevään merkki; ensimmäinen kukkanen! Ja päivä oli pelastettu.. :-)


The first flower of the year!

5. päivä ajettiin au pair porukalla; minä, Itävalta-M ja Itävalta-O, Sveitsi-C sekä Svenja ja Ella suunnattiin vikan viikonlopun/päivän viettoon Vancouveriin. Tarkoitus oli siis sulkea ympyrä, eli tehdä samoja asioita, joita tehtiin ekana viikonloppuna ko. paikassa. Käytiin syömässä Granville Islandilla (ja Ella sai itsensä ängettyä johonkin zombien arjesta kertovaan reality-ohjelmaan) ja käveltiin ympäriinsä.


Twinnys on Granville Island

Illemmalla Svenja&Ella lähti yöpaikkaansa ja minä jatkoin M:n ja O:n kanssa seikkailuja Daruden Freestylen voimalla. Käytiin ottamassa muutamia kuvia Canada Placessa, eli olympiatulen luona ja rannassa ja löydettiin muutakin kuvausrekvisiittaa.
Tuntui hassulta sanoa heipat Vancouverille Ellan ja O:n kanssa, he molemmat nimittäin lähtivät samana päivänä. En halua kyllä vielä ees ajatella omia jäähyväisiä kaupungille, vaikka eivät nekään nyt niiiiiin kaukaiselta ajatukselta enää tunnu, valitettavasti.


Canada Place and some random people


Google me ;-)

SUPERBOWL PARTY on the 6th of February


Some of the people and our huge screen :-) And don't forget the game food (chicken wings!)

6.2. pidin meillä kavereiden kanssa Superbowl partyt, eli porukka kerääntyi meille katsomaan amerikkalaisen jalkapallon loppuottelua ja syömään. Ylläolevasta kuvasta voisi päätellä, että kaikki keskittyivät vain ottelun seuraamisen, mutta oikeasti ehkä yksi poika teki sitä kokoaikaisesti, myö muut vaan juteltiin, hypittiin sohvilla ja käyttäydyttiin muutenkin erityisen aikuismaisesti (kuten allaolevasta picturesta käy ilmi). Erityisesti silloin kun lapsukaiseni ilmestyivät huoneeseen.. Oli ihan huippuhauskaa vaikka ainakin miulla oli paikat vähän kipeinä jälkikäteen ja ihmekös tuo; makasin sohvalla ja kun Ella&Svenja ilmestyivät Vancouverista, pojat kanto ne huoneeseen ja tiputti mun päälle hypäten itse päällimmäisiksi, auts!


Can we have peace now, please?


February was the time of Goodbyes - this one because of Jodie (in the front, right)

Tyttöjen viimeinen Small Group kerta oli special one, tietysti :-) Minä olin ryhmämme ohjaajan kanssa juoninut kuvion, jolla tytöt saatiin ensin yllätettyä tavallisuudesta poikkeavassa paikassa. Taisi hetki mennä, ennen kuin tajusivat, mistä oli kysymys, mutta kaikki kuitenkin muuttui iloksi lopulta! Normaalin tiistain sijaan myö mentiin koko porukalla keilaamaan, mikä oli erityisesti hauskaa meille eurooppalaisille, sillä pallot eivät olleet "normaaleja" vaan paaaaaljon pienempiä, oikeita minipalleroita. Tottumattomuuttani syytänkin siitä, ettei tulokset oikein olleet kummoisia.. Mutta hauskaa oli, varsinkin meillä, jotka kokeiltiin erilaisia tyylejä; heittoja silmät kiinni, takaperin haarojen välistä, kuulantyöntöä jne.

Urheilun jälkeen mentiin vielä yhden ryhmäläisemme, B:n, työpaikalle eli läheiseen kahvilaan ja juteltiin kaikesta mahdollisesta, eniten ehkä taas vaihteeksi kulttuurieroista Euroopan ja Kanadan välillä, niitä kun tuntuu löytyvän. Ilta oli ikimuistoinen ja varmasti hyvä päätös tyttöjen SG-uralle, tältä erää.


Ella's style


Maybe better results eyes closed.. (Actually no)


Or this way?

THE PERFECT SATURDAY

Tyttöjen tokavikana viikonloppuna Chilliwackissa auringon paistaessa ihanan keväisesti mentiin Ellan, Svenjan ja B:n (okay, ehkä voin nimeä käyttää, Bradyn) kanssa Cultus Lakelle kävelemään ja nauttimaan olostamme. Suunnattiin Bradyn secret placeen, kasteltiin itsemme järvessä (tai ainakin jotkut teki niin), loikoiltiin auringossa ja tosiaan vaan oltiin.


I'm gonna catch ya!


Don't come to my way!

Illalla mentiin "hääpariskunnan" kämpille katsomaan Indiana Jonesia isolla porukalla, meitä oli varmaan 11 henkeä ängettynä sohville ja patjalle. Leffan loputtua mietittiin, mikä olisi hyvä seikkailu, ja päädyttiin ajamaan eräälle rannalle, tekemään nuotio ja tarinoimaan. Siinä tähtien alla kelpasi lämmitellä ja nauttia kavereiden seurasta, kiipeillä tikkaita, löytää kuolleita kaloja jne. Tuollaiset yöt tulen kyllä muistamaan! Lopulta saatiin vielä kyyti kotiin ja ajomatkalla popiteltiin stereot täysillä Justin Bieberiä + kumppaneita! ;-)


FIRE (you should've seen how the guys finished it...)

Loppukuusta eräs keskiviikko ajelin muutamien Small Group-kaverien kanssa Abbotsfordiin Hillsong Unitedin konserttiin! Kyseessä oli siis bändi, josta teille aiemminkin hehkutin. Ihan käsittämätöntä, että tuon asteen kokoonpano saapui noin pieneen paikkaan (jatkoivat siitä tosiaan Losiin ja San Franciscoon jne), mutta hyvä vain minulle! Ilta oli upeaa ylistystä ja kristittyjen yhteyttä, ei sitä tunnelmaa oikein osaa kuvailla. Mutta oli kyllä paras konsertti, jossa oon ikinä ollut, enkä niin turvallista oloa muista usein aiemmin kokeneeni :-)


One of the best nights of my life!


The truth

THE FAREWELL WEEKEND

Niin. Helmikuun loppu saapui, liian nopeaan in my opinion, mutta jossain vaiheessahan siihenkin pisteeseen oli tultava. Ja oli siis aika heipata (ei hyvästellä) rakkaimmat tyttöset. Viimeinen viikonloppu tältä erää heidän kanssaan olikin täynnä touhua, perjantaina aloitettiin läksiäisillä au pair - porukalla.


Happy flag girls

Täällä on perinteenä, että ennen kuin joku lähtee hän hankkii ison Kanadan lipun ja toiset kirjoittavat sitten siihen terveisensä. No Ella varsinkin oli aika huolissaan, kun Chilliwackista ei sellaisia tuntunut löytyvän eikä Vancouverista oltu ikinä älytty lippuja hankkia, aina oli tullut ajateltua "No seuraavalla kerralla" tai "Kyllä niitä löytyy halvemmallakin". Näytti siis siltä, että E:n pikkuinen lippu olisi ainut, joka tulisi täyttymään teksteistä, MUTTA EI. Kauan siinä metsästyksessä kesti, mutta lopulta eräästä Dollarstoresta löysin oikeanlaiset liput (myös itselleni jo, tulevaisuutta silmällä pitäen) ja näin oli tilanne pelastettu.


I found some squirrels (GLOORIIAAAA!)

Tuona samaisena perjantai-iltana tuli sanottua terveiset myös parille muulle au pairille, Wales A:lle ja Itävalta O:lle, joiden lennot olivat samana päivänä kuin Ellan, eivät kuitenkaan täsmälleen samat, mutta hauska sattuma silti.

Lauantaina hengattiin pitkälti Ellan kotosalla, varsinkin kun illalla oli siellä sitten Goodbye-partyt perheen sukulaisille ja tutuille. Minä ja Svenja hankittiin Dairy Queenista EXTRAchocolatechocolate-kakku, jota ei kuitenkaan syöty vielä kyseisenä iltana, vaan se säästettiin seuraavalle päivälle kirkon jälkeen. Illalla Ellan Kanada-kotiin kokoontui paljon porukkaa tuomisineen, yksi mieleenpainuvimmista herkuista oli varmaankin Laran väsäämä kolmekerroksinen SuklaaOreoUnelma-kakku, YAMMMMMY! Ilta kului mukavasti jutellen, itkeskellen (varsinkin E:n lukiessa host-perheelleen kirjoittaman kirjeen, nyyh) ja muistellen.


My love <3 (not my drawings though :D)


Dairy Queen cake saying "We're gonna miss you our seeeester!" So true :(

Sunnuntaina oli vuorossa viimeinen yhteinen kirkkokerta ja voin kertoa, että oli haikeaa. Itteä alkoi ahistaa niin paljon, että jo bändin soittaessa ensimmäistä kappaletta piti rynnätä vessaan rauhottumaan, kun tuntui, ettei pysty olemaan muuten. Siellä sitten tapasin tuntemattoman naisen, joka minut nähtyään kysyi, voiko rukoilla puolestani ja se sitten "yllättäen" auttoikin hurjasti ja selvisin palveluksen loppuun hyvillä mielin. Tytöt heippailivat Kanada-toverit ja sitten ajettiinkin syömään DQ-kakkua E:n luokse, kuten aiemmin mainitsin. Päivä oli aika leppoisan rento, tytsyt pakkailivat vielä vähän, kunnes illalla mentiin "viimeiselle aterialle" minua ja Svenjaa lähellä olevaan sushi-paikkaan. Siellä juteltiin, muisteltiin lisää ja vaihdettiin farewell giftsejä. Ruokapaikasta suunnattiin meille ja minä pääsin viihdyttämään rakkaita ystäviäni.

Olin harjoitellut Amelién "La valse d'Amelien" vain tyttöjä varten ja se menikin mukavasti. Mutta sitten tein myös jotain poikkeuksellista; minä, joka en KOSKAAN laula julkisesti vedin a capellana Caroline Kingin You've got a Friendin ja ainakin itse liikutuin. Kappale oli helppo valinta, hyvät lyriikat ja harvoja kappaleita, jotka muistan varmasti ulkoa, vaikka mikä kävisi :-)

Maanantai 28.päivä. Kahvit Starbucksissa. Kyyneleet kurkussa. Ajomatka Vancouveriin kera Hortonsin minipalleroiden. Hullu itkukohtaus lentokentän ulko-ovien edessä, kun tajusi, että eronhetki koitti nyt. North Vaniin toisen pudotus. Ajomatka E:n host-isän kanssa syvine keskusteluineen. Kotona Ellan kirjoittaman kirjeen lukeminen. Lisää kyyneleitä.

Paljoa muuta en tuosta päivästä osaa sanoa, aika sumussa mentiin. Kuten seuraavatkin päivät, tiistaina esimerkiksi muistan vain ajaneeni mallsien parkkipaikalle ja istuneeni autossa itkemässä kun oli niin toivoton olo. Mutta, aika "parantaa haavat", vaikka tässä ei nyt mitään paranemista tarvittukaan. Nyt siihen on nimittäin jo jotenkin tottunut, että ihan koko aikaa saatavilla eivät nuo ystävät olekaan, mutta onneksi on monta mahdollisuutta pitää yhteyttä. Thanks Lord.

Maaliskuu

Chilliwack life. Love it. Jos Spring Breakia ei lasketa mukaan niin viikonloput (viikoista nyt puhumattakaan) on menneet aika pitkälti kotikaupungissa. Enkä kyllä valita, on sellaisia seikkailuja kuitenkin päästy kokemaan. Ainakin hauskaa on ollut, tullut vietettyä unohtumattomia päiviä ja öitä, alla hieman kuvasatoa salaperäisine kuvateksteineen, ei pidä liikaa paljastaa ;-)


Playing on the playground, sunny ahhhh!


B's musical - the funniest thing I've seen for ages!


The moustache gang at Horton's


Bruins


... Wanna join our car parties?


Hairparty at Cultus Lake


Me&April


Helping hand


A humble guy above the Fraser River


Tiny Little Finnish Tank


Uuu


LOVE

Siinäpä pientä päivitystä elämästäni, että olette vähän perillä, mitä olen puuhaillut ja kenen kanssa aikaani vietän. Oon kyllä ihan in löööv with my life at the moment, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Jotenkin iski vielä sellainen kevätahistus nyt huhtikuun koittaessa päälle, kun tajusi miten vähän aikaa on enää jäljellä. Pitäisi vaan oikeasti osata nauttia näistä muutamasta kuukaudesta (3 in Can...), eikä surra ajanjuoksua. Mutta se ei oo aina niin helppoa!