Ensinäkin haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa ja siunattua alkanutta vuotta 2011 sekä hyvää loppiaista! Joululoma oli itellä niin kiireinen, ettei hirveästi kyllä kerennyt tänne kirjoitella tai tehdä muutenkaan mitään "ylimääräistä" (kuten nukkua liiaksi ;-), joten pittää tässä nyt yrittää korjailla tilannetta. Seikkailut laahaa hävettävän paljon jäljessä, tätä menoa joudun kirjoittelemaan puolet tarinoista sitten, kun olen turvallisesti taas Suomen kamaralla.. Mutta kun en joululahjaksikaan niitä ylimääräisiä tunteja vuorokauteen saanut, niin täytyy vaan yrittää tulla toimeen. Tällä kertaa kerrottakoon marraskuun puolessavälissä olleesta viiden päivän lomasta, tuolloin vietettiin siis Remembrance Day:tä ensimmäisen maailmansodan ja sen jälkeen olleiden sotien veteraanien muistoksi.
Victorian reissusta kerettiin toipua peräti kaksi kokonaista päivää, kunnes keskiviikkona 10.11. oli aika lähteä perheen ja Ellan kanssa kauan odotetulle reissulle, joka oli varattu jo syyskuussa. Taisin asiasta mainita jo sillon? Huhhuu, kun aika liitää, en vaan pääse siitä yli. Kuitenkin, pitkän ja rankan työviik.. siis kaksipäiväisen jälkeen suunnattiin auton nokka kohti pohjoista olympiakaupunkia. Hassua muuten, miten viime talven kilipailuja kutsuttiin Vancouverin olympialaisiksi, vaikka todella monet kisapaikat, kuten maastohiihto, kelkkailu ja mäkihyppy olivatkin juuri Whistlerissä, yli parin tunnin matkan päässä Vanista.
Automatka sujui rattoisasti mukaan otetuilta tietokoneilta leffoja katsellen, ainakin Matilda tuli nähtyä. Käytiin syömässä päivällistä host-isän vanhempien luona Vancouverissa, tilatut pitsat maittivat yllättävän hyvin. Pimeys oli laskeutunut jo kauan aikaa sitten, kun päästiin matkaan ja vähän harmitti, että missattiin hienot näkymät. Tie kohteeseemme mutkitteli vuoren vierellä ja toisella puolella oli Tyyni valtameri, joka olisi ollut mukava nähdä. Mutta paluumatkalla saatiin parempi aavistus reitistämme..
Päästiin lopulta hotellillemme, purettiin laukut ja todettiin, että tässäkö sitä pitäisi sitten olla. Huone oli hieman liian pieni kuudelle hengelle, me Ellan kanssa nukuttiin pienessä kopissa, jossa ei todellakaan ollut mitään muuta kuin kerrossänky, ei edes ikkunaa! Mutta se oli toisaalta hyvä, sillä huoneessa oli aina pimeää, mikä ehkä edesauttoi meidän ylikehittyneitä unenlahjojamme reissun aikana.. Huoneistossa (meidän "komero", vanhempien makuuhuone ja yhdistetty keittiö+olohuone, jossa lapset nukkuivat) oli vain yksi kylpyhuone/WC, joka sekin aiheutti vähän päänvaivaa kuuden ihmisen yrittäessä sopia suihku-ja ylipäätään vessavuoroja! Palautetta tuli kyllä sitten annettua.
The first glimpse of Whistler!
Ennen nukkumaanmenoa host-äiti ajoi meidät vielä kävelylle itse Whistlerin kylään, sillä meidän majoitus oli hieman kauempana keskustasta. Nähtiin paljon pieniä ja kalliita putiikkeja sekä hirmuisesti meidän ikäisiä nuoria, kaikki samanoloisia löysissä snowboarding-vaatteissaan. Paikka onkin tunnettu eri puolilta maailmaa tulevista nuorista, jotka työskentelevät ja laskettelevat tai lumilautailevat vastapainoksi.
Kierreltiin vähän lisää ja löydettiin melkein sattumalta olympiarenkaat! Siinä sitten ensimmäiset poseeraukset vähän turhan pimeässä harrasteltiin ennen kämpille paluuta ja autuasta nukkumista..
The Olympic Spirit was still there, or at least a touch of it!
Seuraavana päivänä, torstaina, eli varsinaisena "veteraanipäivänä" mentiin koko porukalla kiertelemään kylää ympäri. Saatiin ensimmäinen kosketus niin Lushiin, lelukauppoihin kuin jälleen kerran souvenirstoreihinkin. Kaikki vaan oli tietysti niin arvokasta, ettei hirveästi mittään viititty ostella, mutta bongailtiin kyllä jo hyviä joululahjoja, niistä lisää joulua käsittelevissä postauksissa. Oltiin kyllä taas hieman turisteja ja Body Shopissa oltiin varmoja, että heittävät meidät pian pihalle kun kokeiltiin ihan kaikkea mahdollista eikä sitten ostettu mitään. Harmi vaan, että season ei ollut vielä alkanut niin osa kaupoista oli kiinni kuten kaikki ylös menevät gondolatkin, joten koko reissun aikana ei kunnon maisemakuvaa saatu :-(
Rings and a couple of twins again!
We found them regardless of their willing to hide - Mascots of Olympics
Mm.. Hot chocolate warmed up nicely, it was sooo cold out there, maybe even minus degrees! (Or then not..)
Heti muuten kun saavuttiin keskustaan niin saatiin ensimmäinen kosketus lumeen tänä talvena, tuli pyydystettyä muutama hiutalekin kieli pitkällä! Kun oltiin saatu tarpeeksemme ikkunashoppailusta (tai sisällä_kaupassa_tyhjän_panttina-kiertelystä), palailtiin takaisin majapaikkaamme ja käytettiin hyväksi palveluita, eli tässä tapauksessa hot tubea! Piti hetken aikaa taas vaihteeksi miettiä, mikä ihme tuo on suomeksi, mutta siis poreallashan se :-) Ihanan lämmintä oli, eikä maisematkaan ihan pahat, lunta satoi, joten oli hieman sumuista eli ei nähty vuoria metsää vaan. Mutta kyllä niiden jylhien mäkien läsnäolon saattoi aistia sieltä pilvien läpikin!
A hot tub and a view - mountains and snow, not that bad!
Illalla sitten mentiin tuttavaperheen luokse, jotka olivat myös tulleet samaan paikkaan lomalle. Myö oltiin luvattu Ellan kanssa vastata lapsista (4 yhteensä), että vanhemmat pääsivät syömään sekä viettämään yhteistä iltaa. Käytiin sitten vähän isommassa uima-altaassa kuin meidän hot tub ja sen jälkeen mentiin lähimpään Mäkkäriin syömään. Kyllä, siellä oli sekin, missäpä ei.. Ite en oo nirso ruoan suhteen (ja sen huomaa :-D), mutta muistan, että salaatti, jonka siellä tilasin oli hirvein ikinä, joten nälkähän siitä jäi. Onneksi vanhemmat oli jättäny meille kaikenlaista hyvää juustolautasista hedelmäsalaatti-tyylisiin sekotuksiin. Käytiin hotellin respasta vuokraamassa vielä Mulan, huippuleffa, joka kuitenkin oli liian pelottava ainakin miun tyttärelle. Hän karkasi kaverinsa kanssa melkeinpä ensimmäisten minuuttien jälkeen toiseen huoneeseen katsomaan jotain muuta, mutta meidän piti katsoa Disneyn kelpo tuotos loppuun.
Kolmas päivämme, eli perjantai sujuikin sitten aktiivisissa merkeissä. Kuten aiemmin kerroin, meidän perhe ei ollut siis ainut tuttavapiiristämme, joka oli saanut päähänsä lähteä Whistleriin lomalle, vaan mukana (tosin kaikki lyhyemmän aikaa kuin me), oli ainakin 2 ellei kolmekin muuta lapsiperhettä. Minunkin tytöllä ja pojalla riitti siis seuraa.
Lähdettiin heti aamusta ajelemaan katsastaaksemme ensimmäisen vesiputouksen, yhteensähän noita nähtävyyksiä taisi matkan aikana kertyä 4 ja paranivat vain loppua kohden. Parkkeerattuamme saatiin vähän taas lisää hiking-kokemusta kunnes lopultiin saavuttiin putouksen äärelle. Siellä sitten otettiin ryhmä-sekä yksittäiskuvia tietysti hirmuinen kasa, halailtiin puita perinteiseen tyyliin ja melkein liukastuttiin kalliolta sekä heitettiin ylimääräiset laidan yli. Paras oli kun host-isä joutui olemaan miun ja Ellan kanssa samassa kuvassa kun nojasi aitaan ryhmäkuvan aikana ja kun se oli otettu niin ei sitten suostuttu siirtymään siitä edestä. No, ei se hirveästi valittanutkaan :-P
The first waterfall we saw, called Nairn Falls! And it doesn't seem big in that picture at all but it actually was
Putoukselta ajettiin koko porukka, eli kaikki perheet takaisin kylään ja shoppailtiin vähän lisää. Ja otettiin tietysti kuvia.. Takasin tullessa jouduttiin tekemään hirmunen kierto, kun joku poloinen auto oli törmännyt virranjakajaan ja tie oli tietysti suljettu sekä sähköt poikki monta tuntia. Siinä sitten oli aika jännä hotellillakin olla kun käytävillä oli vain niitä glow stickejä vähän antamassa valoa. Onneksi tietokoneessa riitti virtaa, niin katsottiin E:n kanssa Walk the Line, suosittelen! Tykkään näistä tosielämään perustuvista draamoista ja musiikki nyt tietysti on vaan plussaa.
Illemmalla sitten suunnattiin taas yhden perheen huoneelle ensin istuskelemaan ja juttelemaan, jonka jälkeen lähdettiin päivälliselle. Paikka oli kuuluisa (liian), niin jouduttiin odottamaan ihan hyvän aikaa ensin ulkopuolella ja myöhemmin itse salissa. Muistelisin syöneeni lihapullia, jotka eivät kyllä vetäneet vertoja ei sitten suomalaisille eikä kyllä host-isänikään kerran tekemille pullille.
Ella taught me these poses so just blame her ;-)!
Lauantaina ajettiin katselemaan lisää "nähtävyyksiä", eli suunnattiin olympiapuistoon, jossa olikin sopivasti teemapäivä menossa. Matkan varrella kohdattiin kanadalaista luontoa, KARHU oli tien sivussa. Ja ketkähän tietysti mistään välittämättä hyppää autosta kuvien ottoon! Myöhemmin sitten luettiin ohjeet, "How to be Bear Smart", "Do not ever get out of the vehicle, not even for a short shot" Ehhheeheee.
Our little friend
Mutta "puistoon" siis sunnattiin, eli mentiin olympialaisten aikaisille mäkihyppytorneille, sekä maastohiihtopaikoille. Sisällä keskuksessa päästiin kokeilemaan myös ampumahiihdon ampumaosuutta, hiihto jätettiin lumen puutteessa :-) Ampuminen sujui mukavasti, muut kokeili myös pelkän kuulon avulla tapahtuvaa sohimista, olisi pitänyt näin herkän sävelkorvan (ai minkä?!) omaavana testata myös..
Paikka oli tietääkseni vasta avattu, joten siellä oli tosiaan monenlaista ohjelmaa sekä ilmaisia hot dogeja! (Stomach first) Opastetulla kierroksella kiivettiin mäkihyppyrinteen sivustan sata ja tuhat porrasta ylös sekä juteltiin oppaan kanssa: "Ai te ootte Suomesta? No sitten varmasti tiiätte kaiken näistä jutuista"
No melkein, minä ainakin, joka oon jopa nähnyt Janne Ahosen livenä ja saanut nimmarin <3!
Skijumping towers, huge!
Harmitti vain, että ylhäältä olisi ollut huikeat näkymät, mutta sumun takia ei taaskaan saatu oikeen minkäälaista kuvaa tai käsitystä. Leikittiin kuitenkin lumessa senkin edestä, sekä kokeiltiin mäkihyppy-tyyliä niin aidosti, että opas varoitteli kaatumista rinteeseen, se olisikin ollut kiva pyöriä alas.
Finland's next Matti Nykänen!
In the forest you might encounter weird wildlife..
Kun oltiin saatu olympia-meiningeistä tarpeeksemme ajeltiin muutaman vesiputouksen kautta takaisin hotellille. Meidän majoituspaikan lähellä oli hiihtorinteitä, jotka tietysti tuohon aikaan oli ruohon peitossa lumen sijasta ja ylhäällä nähtiin isot vihreät olympiarenkaat, jotka tietysti houkutti. Kiivettiin hiki hatussa niitä kohti, kunnes muutama sata metriä ennen finaalia kohdattiin yllättävä este, KARHU again! Ei sitten viititty hirveästi hipsiä sitä kohti vaan pyydettiin paria aussityttöä, joihin törmättiin, ottamaan meistä kuvia ja mentiin sen jälkeen kiltisti takaisin alas.
Ilta rentoiltiin taas leffan parissa ja värjättiin tuon toisen blondin hiukset, minkä onkin kokonaan toinen juttu... ;-D
That one was pretty! And noisy
Sunnuntaina herättiin ajoissa, tai ainakin suhteellisen verrattuna siihen miten paljon minä ja Ella ainakin nukuttiin koko reissun aikana. Naureskeltiin, että taidettiin saada lopultakin univelat pois, ainakin hetkeksi aikaa. Käytiin ensin vielä toisessa olympiaparkissa katsomassa kelkkailuputket (olipas taas harvinaisen hieno suomennos) ja hyvän tuurimme ansiosta siellä oli Kanadan nuorten maajoukkue harjoittelemassa eli nähtiin people in action! Ja hui, en yhtään ihmettele sitä onnettomuutta, joka tapahtui olympialaisten aikaan kyseisessä paikassa, eihän sitä kerkeä edes silmää kohdentaa laskijaan, kun vauhtia on mittarissa se noin 150km/h. Suih vaan ja ohi menivät! Onneksi host-äidillä on hyvä järkkäri niin sain teillekin jonkinlaista kuvaa.
We..
..and then a professional, any difference?
Sisällä rakennuksessa oli vielä monenlaista infoa olympialaisista sekä rekvisiitta, kuten se soihtu, jossa olympiatulta kannettiin. Kun oltiin nähty riittävästi lähdettiin ajamaan takasin Chilliwackiin. Matkan varrella pysähdyttiin tosin vielä kerran yhdelle vesiputoukselle, luultavasti suurimmalle mitä reissun aikana nähtiin. Kelepasi katsella ja kohinaa kuunnella. Automatka meni vaihteeksi nukkuessa ja maisemia sekä kiemurtelevaa tietä ihaillessa, nyt kun niistä näkikin jotain.
One more time..
Semmoinen oli meidän ensimmäinen kosketus Whistleriin. Runsasuninen ja karhunkarvainen :-) Luultavasti nyt tammikuussa tulee käytyä siellä toisen kerran, saatiin nimittäin Svenjan kanssa semmoinen reissu perheiltämme joululahjaksi, katsotaan miten saadaan aikataulut ja erityisesti budjetit järjestettyä. Jos sitä vaikka laskettelemista kokeilisi vuosien tauon jälkeen tai jopa uskaltautuisi lumilaudalle..! Loppuun vielä perinteen mukaan loppukevennys; ystävyyttä parhaimmillaan!
Canadian friendship (locked together Until Death Do Us Part)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti