Toisaalta tuntuu, että olisin ollut täällä aina ja toisaalta, että mites ollaan jo tässä, melkein puolessavälissä. Hirmuisesti kaikkea ihanaa tulossa, joten eiköhän aika lennä jatkossakin vähintään yhtä nopeasti. Tosin sitten kaiken mukavan vastapainona on pian tulossa myös hyvästien sanomista, parhaat ystäväni Ella&Svenja jättävät Chilliwackin tarkalleen kuukauden päästä, mutta sitä ei auta vielä murehtia. Itkut itketään sitten kentällä ja nyt nautitaan yhteisestä ajasta, jota on onneksi jäljellä (+yhteisistä reissuista!)
Mutta siis joulupäivään, eli 25.12.2010, joka tuli vietettyä hieman normaalista poikkeavissa merkeissä. Ensinäkin, itse oon tottunut yleensä joulunakin lumeen sekä pakkaseen, enkä siihen, että päivän lämpötila on +11C ja vettä sataa, eli ei lumesta paljoa tietoa. Edellisenä yönä oltiin tosiaan kotiuduttu host-isovanhempieni luota Vancouverissa, jossa vietettiin aatonaatto sekä aatto. Tuona kyseisenä yönä en myöskään hirveästi saanut unta, enkä vain jännityksen takia, vaan koska miun piti viimeistellä pari viimeistä lahjaa; lapsille lahjakortti leffateatteriin valokuvien ja glitterien kera, vanhemmille lahjakortti kahville+yksi "vapaailta" eli minä vahdin lapsia sekä allaoleva ehkä A2:sen kokoinen kortti perheelle. Oli noilla vanhemmillakin puuhaa, huolehtivat nimittäin gerbiileistä, jotka host-lapset saivat sitten lahjaksi.
The Christmascard to my lovely host family, made in the middle of the Christmas night
Aamulla ei tietenkään nukuttu hirveän pitkään, minäkin yritin tulla ajoissa ylös. Host-isovanhemmat äidin puolelta, jotka asuvat Chilliwackissa olivat edellisenä yönä täyttäneet koko olohuoneen stocking eli joulusukka-lahjoilla sekä koristaneet kuusen kirjekuorilla.
The kids found the gerbils!
Se lahjamäärä oli kyllä oikeasti aika järkyttävä. Ensinäkin joulusukat pursuivat paketteja, miullakin itse sukka sekä sen ympärys oli täynnä muunmuassa karkkia, muita herkkuja, scrapbooking-tavaraa, Kanada-lapaset, sukkia (olivat varmaan huomanneet, miten reikäisiä aina käytän :-), kylpytuotteita.. Ja nämä kaikki siis vain stockingeista. Kun oltiin nämä ensimmäiset pikkupaketit auottu (ja tietysti syöty viimeiset suklaat kalenterista) suunnattiin muutama sata metriä katua eteenpäin host-tädin perheen luokse, jonne kokoontui siis heidän koko porukka (ilman Svenjaa tosin, joka oli Vancouverissa huitelemassa), meidän perhe sekä isovanhemmat.
The family room after opening the stocking presents, just imagine it after we opened the rest of the presents
Siellä kokoonnuttiin ensin suuren pöydän ääreen nauttimaan aamupalaa, joka sekin oli vähän erilainen kuin riisipuuro+manteli, johon olen tottunut. Tuli kunnon brittiaamupala mieleen, mikä ei tietenkän ole ihme sillä hostmummini on Englannista. Oli siis munia, pekonia, vihanneksia, meat pieta, rusinapullan tyylistä herkkua, erilaisia leipiä ja niin edelleen!
Kun oltiin ahdettu kupumme täyteen, siirryttiin kuusen ympärille ja yllättäen taas.. avattiin lahjoja! Tällä kertaa kyseessä olivat perheiden toisilleen hankkimat paketit. Minäkin sain ihan yllättävän paljon kaikkea, lahjakortteja niin Hortonsille kuin elokuviin, Nutellaa (oma purkki se olla pitää!), lisää suklaata ja sukkia sekä scrapbooking tarroja+paperia, Glee t-paidan, keksejä.. Tuli kyllä hieman overwhelmed - olo. Minä kun olin luullut, että meillä kotona Suomessa annetaan joka vuosi hirmuisesti lahjoja. Noh, ehkä suhteessa :-) Niin ja saatiinhan minä ja Svenja yhteinen lahjakin; Whistlerin opastettu turistireissu. Nyt vaan on vähän ongelmana, ettei oikein tahdo aika eikä rahat riittää, mutta katsotaan millon taas eksytään sinne päin!
Korjattiin siinä sitten roskat roskiin ja lapset alkoivat koota ensimmäisiä lahjojaan, kuten host-sekkupojat lukemattomia uusia Lego-sarjojaan. Pian oli aika lähteä takaisin omaan kotiin avaamaan loput lahjat! :-D Tiedän, kuulostaa naurettavalta. Ja huvittavinta oli, että isäni sanoi vielä, että tänä vuonna meno lahjojen suhteen oli vähän rauhallisempaa kuin aikaisempina vuosina. Huuuh, en ehkä haluaisi olla mukana niillä muilla kerroilla. Tuli vaan jotenkin sellainen olo, että tarvitaanko myö oikeesti kaikkea tätä tavaramäärää, varsinkin kun miettii, että joillain ei tosiaan ole mitään. Vähemmälläkin tultaisiin hyvin toimeen.
Viimeisenä kotona olivat tosiaan vuorossa kuusen alta löytyvät paketit. Minä sain host-perheeltäni ihanat fleece-pyjamahousut, olympialaisaiheisen t-paidan, Pandan (!) lakritsia (olivat saaneet jostain hankittua), Starbucksin lahjakortin, lisää karkkia ja host-pojalta suloiset jutut: koristellun rasian, jota ei kuitenkaan kuulu avata vaan sen idea on, että se on täynnä rakkautta ja se muistuttaa hänestä aina missä kuljenkin. Niin ja sitten sain kortin :'-)
Poika oli ajatellut ihanasti ja tehnyt kirjamistani M I M M I tavallaan runon, eli jokaisella kirjaimella alkoi säe. Ei siinä mittään, kolme ekaa kirjainta oli ihan hienoja, mutta kaksi viimeistä: Making love In my house. Yritä siinä sitten pitää pokkaa, kun luin korttia ääneen. Tottakai ymmärsin mikä ajatus K:llä oli ollut säkeiden takana, mutta aattelin, että ehkä kymmenen vuoden päästä voin alkaa muistuttelemaan tästä :-D
Perheenikin sai hienoja lahjoja, alla esittelyssä pari ikimuistoisinta.
I found a beer tuque to my host dad in Whistler! By the way, look at the moose, it's just like the coat of arms of Hirvensalmi!
Yeah, this device's purpose is to show when the Christmas tree is thirsty so you can give it water :-D Crazy Americans. And my host mom was really like: "You should send one to Finland, they'd probably need it"
Perinteisesti jouluunhan kuuluu myös hyvää ruokaa ja talomme oli koko päivän täynnä ihania tuoksuja. Kalkkuna laitettiin uuniin jo hyvissä ajoin ja muutkin ruoat hautumaan. Päivä meni rauhallisissa merkeissä, uusia lahjoja tietysti tutkien, leikkien gerbiilien kanssa, käyden vähän lenkillä sulattelemassa herkkuja jne.
The turkey is getting ready!
A couple of delicious gingerbread houses!
Ready for the dinner! And that poncho was a wise choise: "It allows me to eat as much as I want" I don't know why they were laughing..
Illalla sitten kaikki kokoontuivat jouluaterialle meidän luokse. Laitettiin tarjoilut valmiiksi, kiskaistiin Christmas crackerit eli paukkukarkithan ne taitaa olla suomeksi, iskettiin niistä löytyneet kruunut päähän, luettiin ruokarukoukset englanniksi sekä myös meidän kotoisalla kielellämme ja alettiin herkutella. Ruoka oli pääasiallisesti hyvin samanlaista kuin Suomessakin ja täsmälleen samaa kuin Thanksgivinginä. Oli monenlaisia kastikkeita, perunaa, vihanneksia, kalkkunaa tietysti, karpalohilloja, stuffingia eli sitä "mössöä", mitä on kalkkunan sisällä (tehty ainakin leivästä ja lihasta)..
Jälkiruoaksi oli mieletön määrä erilaisia keksejä, varmaan yli kymmentä erilaista ja pitihän niitä kaikkia maistaa. Vähän oli huono olo sen jälkeen tosin. Ruokien jälkeen laulettiin hieman joululauluja meikäläisen säestyksellä, sen verran vielä nuo pianistin taidot hallussa, pystyn viihdyttämään :-) (varsinkin kun joku ei suju)
The pianist and eager singers
Illan ohjelmassa oli myös monenlaisten pelien pelaamista ja osahan niistä oli ilmestynyt joululahjojen muodossa. Mielenkiintoisin oli ehkäpä eräs Jelly Beans peli, jossa pyöritit hyrrää ja se sitten osoitti tietyn väristä karkkia. Pointtina oli, että jokaisesta väristä oli kaksi eri muunnosta, pahan-ja hyvänmakuinen. Pahanmakuiset olivat olevinaan esimerkiksi räkää, oksennusta, hammastahnaa ja niin edelleen. Miusta tuntu, että joka kerta onnistuin nappaamaan sen kamalan makuisen, ei kauheasti naurattanut. Jos tuossa pelissä ei minulla ollut onnea, niin ei sitten korttipeli Rummolissakaan. Sehän oli juuri se, jota kiitospäivänä dominoin, mutta näköjään olin käyttänyt jo kaiken aloittelijan tuurini, sillä taisinpa tällä kertaa olla aika jälkijoukoissa. Mutta hauskaa oli ja pelaamiset jatkuivat pitkälle yöhön.
And again I got the bad one, I didn't have any luck at all
Siinä siis tiivistetysti miun tämänvuotinen joulu tai ainakin joulupäivä. Loppujen lopuksi se ei hirveästi poikennut normaalista suomalaisesta vastaavastani, mutta oon kyllä sitä mieltä, että joulun keskeisin ajatus hautaantui lahjakasojen alle. Eikä edes ajatus perhejuhlasta hirveän voimakkaasti sieltä sykkinyt, vaikka onneksi kuitenkin yhdessä joulu vietettiin. Mutta tosiaan, harmitti kovasti etten esim. joulukirkkoon päässyt ollenkaan, sillä joulupäivänä ei ollut jumalanpalveluksia ja aattona oltiin ensin joulujuhlassa ja sitten ajettiin myöhään kotiin, enkä kerinnyt meidän Chilliwackin kirkkoon. No, nytpä ainakin tiedän, millaisen haluan jouluni jatkossa olevan :-)
Alla vielä kuva lahjavuoresta, jonka sain. Hiemanko oli hemmoteltu olo! Kyseessä siis paketit, jotka sain joulupäivään mennessä, moni lahjahan Suomesta tuli vasta myöhemmin, kuten vanhempieni herkut sekä kaverien muistamiset.
Tuossa kuvassa Suomesta ovat parhaan ystäväni Elinan ihana lahja; kuvia meistä jokaiselle joulukuun päivälle, eli joka aamu avasin kuoren ja näin päiväni alkoivat hyvissä merkeissä! Siellä on myös toisen ystäväni lähettämää Fazerin suklaata (kiitos! vieläkin on avaamatta, oon onnistunut säästämään, niin paljon sain kaikkea muuta) ja mummini lähettämä huivi (+tuomaanristi, joka pääsi takanreunalle).
Sitten vielä kuvassa on muutama sellainen lahja, jotka sain, mutta ei ole ollut puhetta, eli esim. Vancouverin host-isovanhemmilta kilon pussi kuivattuja karpaloita (tiesivät, että tykkään kaikista kuivatuista hedelmistä yms.), sekä lahjakortti Michaelsiin, joka on valtava scrapbooking-liike, huulirasva, silly armbands eli niitä käsilenksuja, jotka muodostaa kuvion, miun tapauksessa musiikkiin liittyviä ja siinähän se taisi ollakin. Katsokaa kuvasta :-)
Joululoma tähän asti oli tuntunut kiireiseltä kaikkien valmistelujen takia, mutta joulupäivän jälkeenhän tahti vasta kiihtyi, seuraavana päivänä suunnattiin nimittäin au pair-porukalla tien päälle Vancouver Islandsille!
Now you know why I felt pretty spoiled..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti