Päivät tuntuvat kiitävän ohi pikakelauksella. Näinhän sitä kuulin sanottavan aiemminkin, mutten ikinä olisi uskonut, miten nopeasti ensin kuukausi, sitten viikot ja lopulta päivät voivat kulua. Viimeinen Suomi-viikko tältä erää pyörähtää kohta käyntiin ja vielä olisi monta asiaa tekemättä ja erityisesti ihmistä näkemättä!
Kanadan puolelta kuultua:
Host-perheeni äiti on parhaillaan Euroopassa käymässä ja tulee takaisin vasta pari päivää minun saapumiseni jälkeen. Ja kun viimeksi juttelin Skypessä hänen kanssaan, lupasi hän naureskellen kirjoittaa isännälle ohjeet parille viikolle ja erityisesti minun tuloani varten. On kuulema lupa odottaa aamiaista sänkyyn sekä kukkia yöpöydälle. Laitoin siis tulppaanit tilaukseen ;-)! No mutta vakavasti ottaen äiti lupasi, että pari ensimmäistä päivää saan ihan vain toipua, ottaa univelkaa takaisin ja toipua aikaerosta. Katsotaan, osaanko hyödyntää tuota vai palaako mieli jo tutustumaan uuteen asuinympäristöön!
Iloitsen myös suuresti tutustumisestani siihen saksalaiseen tyttöön, jonka kerroin tulevan host-äitini siskon perheeseen. Hän on minun ikäiseni (ja pituiseni!) tapaus ja luulen, että meille tulee mukavia hetkiä "while exploring the town" and so on. Suunniteltiin myös jo Vancouverin reissua jollekin vapaalle viikonlopulle, hänen tuttaviaan kuulema asuu siellä, joten majoitus-puolikin on kunnossa. Auto vain lainaan ja ei kun highwaylle!
Vancouver on muuten monesti äänestetty maailman kauneimmaksi kaupungiksi, enkä ihmettele ainakaan kuvia selatessa. Innolla odottelen noiden katujen tallaamista!
I'll be there soon(er or later)!
Tulevan viikon kuviot:
Viimeisen Suomi-viikonlopun sävelet ovat selvät: mökki-viikonloppu mummin&ukin sekä rakkaiden siskojen kera, ah! Ihan tulee tosiaan lapsuus ja onnellisen kuumat kesät mieleen: lettuja, mustikoita, uimista, leikkimökki, piilosta, keinu, kiikkutuoli ja mikä parasta.. SADAT AKU ANKAN TASKUKIRJAT! :-D Todellista rentoutumista siis luvassa.
Maanantaina olisi vuorossa lopullinen pakkailu, sillä sen jälkeen olenkin liesussa perjantaihin asti. Silloin ei paljoa muuta enää tehdä kuin yritetä totutella ajatukseen: "'Tomorrow I'll be abroad, Tomorrow, Tomorrow.." Mutta nyt otetaan vielä kaikki irti yhteisistä hetkistä, eikä huolehdita huomisesta, sillä "kullekin päivälle riittävät sen omat murheet". Ja ILOT!
Rentoutunut pienokainen (n.2-vuotias mökkiläinen) toivottaa mukavaa viikonloppua!
Moi!
VastaaPoistaEnsinnäkin vielä paljon onnea keväisen ylioppilaaksi tulon johdosta! On syytä pyytää anteeksi sitä, että emme onnistuneet tulemaan juhliin, ja vielä enemmän sitä, että meistä ei ole mitään kuulunut! Vakaa aie oli koko kesän piipahtaa onnittelukäynnille, mutta ei saatu sitäkään jäejestymään. Minulla oli lomaa vain kolme viikkoa, eikä Martin kanssa ollut yhtä aikaa lomaa lainkaan.
Veera-myrsky koetteli kovin näitä entisiä kotiseutujasi: metsä Kulkuskadun ja Hautausmaantien välistä lakosi paria puuta lukuun ottamatta kokonaan, samoin laajalta alueelta ympäristöstä muutenkin. Sähköittä olimme kahdeksan vuorokautta. Martti vietti viimeisen kesälomaviikkonsa Parikkalan Valon hommissa sähkölinjoilla. Osa Simpeleestä on yhä ilman sähköä!
Terveisiä koko perheelle, varsinkin kummitytölle!
t: Päivi
Hei Päivi!
VastaaPoistaKiitokset vielä onnitteluista eikä mittään, pahoittelut myös, ettei täältä päin olla oltu yhteyksissä.
Voi että, uutisissa paljon olikin tuosta myrskystä, vaikea kyllä kuvitella, että entiset kotikonnut kärsivät noin pahasti. 8 vuorokautta ilman sähköä kuulostaa todella pitkältä ajalta! Toivottavasti asiat normalisoituvat mahdollisimman pian koko Simpeleellä.
Paljon terveisiä myös meidän poppoolta sinne päin, Milla lähettää erityisheipat! :-)