Kaiken jalkeen, PERILLA

Pahoittelen jo etukateen, etta joudutte lukemaan "aakkosetonta" tekstia, olen perheen koneella, silla omasta koneesta loppui akku, eika etukateen ostamani adapteri olekaan kayttokelpoinen. Laitteen Kanadan puoleinen pistoke toimii, mutta Suomi-paa ei ota sopiakseen, etta nain :-)

Kiitokset muistamisista:
Osa teista tietaakin, etta jouduin kaymaan aika monta ongelmaa ja vastoinkaymista but I made it through! Olette varmasti uteliaita kuulemaan tarinan, joten kirjoitan sen tahan sen sijaan etta lahettaisin jokaiselle erikseen. Jos jaksat lukea koko tekstin, onnittelen jo etukateen. Useimmat teista ehka tekevat sen osissa, sekin on jo uroteko!

La 28. paiva, eli viimeinen paivani kotona avautui sumuisen suomalaisena sade-kelina. Meidan piti lahtea kotoa puoli 11 maissa ja tuskailin laukun painorajoitusten kanssa viela kaksikymmenta yli 10. Lopulta jatettyani talvitakin ja muutaman muun elintarkean asian taakseni paasimme lahtemaan ajelulle kohti Helsinki-Vantaata.

Kentalla vastassa oli monen sadan metri jono check in-tiskille ja nahtiinpa harvinainen naky: tama nainen lahti rayhaamaan vieraille ihmisille. Jotenkin vain kuohahti SUOMALAISTEN kaytos, me ja monet muut olimme jonottaneet lahemmas tunnin paastaksemme tiskille, sitten kun lopulta avataan toinen, kauempaa kaikkien takaa ryntaa joukko etuillen meita kiltisti jonossa odottaneita. Tuli sanottua pari valittua sanaa aika tiukkaan savyyn, toivottavasti edes heratti jotain ajatuksia.

Tavaroista eroon paastynani oli aika sanoa kyyneleiset heipat perheelle, ikava tulee! Turvatarkastuksessa laukkuni pengottiinkin sitten ympari, kaikki tavarat iPodista kynsiviilaan ja aprikooseihin oli pitkin hihnaa. Mitaan ei, yllatys yllatys, kuitenkaan loytynyt ja selvisin mukavasti Iceland Airin koneeseeen. Tosiaan lensin ensin Reyjavikiin huippumukavalla ja hyvinvarustellulla Boejingilla, jokaisella oli edessaolevan tuolin selkamyksessa omat naytot, joista voi valita katsooko TV/leffoja/musiikkia/peleja. Aika riensi mukavasti!

Islannin kauneutta, jaatikkoa ja vuoria ihailtuani ja vaihdettuani konetta, suunnattiin Atlantin yli Torontoon. Maahantulo-korttia lentoemon ja viereisten matkustajatovereiden avustuksellani ei ollut minulla viela harmainta aavistusta tulevasta hulabaloosta.

Kello oli paikallista aikaa n.19 (eli Suomessa n.22) kun siirryin korttini kanssa tulli-jonoon. Vaaleana hieman erotuin joukosta, japanilaiset ja turkkilaiset miehittivat suurimman osan parisataa metria pitkasta linjastosta. Seisoskeltuani vasyneena ja jalat puutuneena pari tuntia paasin lopulta itse tiskille, kauniin mutta heti alusta lahtien vahan liiankin tiukan ja epaystavallisen naisen hoiviin.

Kysymystulva oli us-ko-ma-ton.
Kanadassa ei siis ole au pair-ohjelmaa, joten minun piti kertoa tulevani matkustelemaan puoleksi vuodeksi. (Sen jalkeen olisi ollut tavoite hakea vain pidennysta viisumille). Mutta ei. "Milla muka rahoitat taalla olosi? Mista tunnet nama ihmiset? Miksi et ole suunnitellut koko reissuohjelmaasi? Missa aiot asua? Mita syot? Miksi muka lahtisit taalta enaa takaisin Suomeen, miten voin olla siita varma?" Voitte uskoa paniikin hiipineen pikkuhiljaa, kun minulle valkeni, etta tama nainen ei todellakaan usko mita sanon, eika tule paastamaan maahan. Tiukattuaan viela aikansa ja minun pysyessa lujana, tokaisi han vain kaskyn menna istumaan ja odottelemaan maarittelemattoman pitkaksi ajaksi. Tuossa vaiheessa vilkaisin jo kelloa ja tiesin myohastyvani seuraavalta lennolta, mutta se oli kuitenkin huolista pienimpia.

Yritin tavoittaa host-perhetta puhelimella, mutta se ei tunnu toimivan koko maassa, joten piti siis luottaa koneeseen. Pahaksi onneksi oman lapparini langatonta verkkoa ja -jarjestelmaa en osaa viela tanakaan paivana kayttaa, mutta onneksi viereisen penkin ystavallinen japanilais-rouva lainasi konettaan ja paasin Skypessa juttelemaan Kanada-perheeni kanssa. He rauhoittelivat ja tekivat suunnitelmia. Vasymys ja jarkytys oli kuitenkin tuossa tilanteessa liian kova ja rukoiltuani hetken aikaa aloin vain holtittomasti itkea. Menin ystavallisen oloisen miesvirkailijan luokse ja pyysin saada soittaa vanhemmilleni, jotka varmasti olisivat huolissaan.

Han kuitenkin kavi juttelemassa minua "palvelleelle" naisvirkailijalle ensin ja pyysi kertomaan tarinan uudestaan alusta. Hankaan ei niellyt koko tarinaa, mutta kai armosta antoi vaihtoehdot a) et tule maahan ollenkaan tai b) saat 3kk, jonka jalkeen voit ehka anoa lisa-aikaa. Otin tietysti jalkimmaisen, kiittelin kovasti ja suunnistin eteenpain saadakseni varmuuden, etta koneeni oli lahteny 5 minuuttia aikaisemmin ja yo pitaisi viettaa kentalla.

Sain lopultakin tavata myos ystavallisia ihmisia, Facebookiin paasin karibialaisen pojan koneella ja vanhemman oloiset virkailjat antoivat ensin soittaa Suomeen omalta puhelinkortiltaan ja sitten viela ilmaisen ruoka-lipun, muistutin kuulema virkailija-rouvan lastenlasta ja han saali minua, nuorta tyttoa.

Kentan haahuiluista, nukkumisyrityksista penkeilla ja niiden alla, ensimmaisesta kanadalaisesta ateriastani (hampurilaiset + fries, jotka olivat pahempia kuin mitkaan ranskalaiset ikina, mina joka en nirsoile soin ehka kaksi), upeista taideteoksista, college-tytosta, jolle kerroin Suomesta kaiken oleellisen ja kuuntelemastani tsemppaus-musiikista riittaisi kerrottavaa vaikka kuinka, kuvia ehka tulee myohemmin, mutta hyppaan tarinassa eteenpain todeten vain olleeni kuolemanvasynyt paastyani lopulta paikallista aikaa klo 7am, 29.8., Vancouverin koneeseen.

Kone oli taynna, eika epamukavissa penkeissa oikein saanut nukuttua, mutta juttelinpa pitkat patkat viereeni istuneen brasilialaisen pojan kanssa ja meista tuli hyvat ystavat. Suunniteltiin jo yhteisia reissuja, mm. lahtoa Las Vegasiin tuhlaamaan rahamme uhkapeleihin (ei hataa aiti, odotan ensin etta ansaitsen ne rahat! :-) Joka tapauksessa, matka meni kaikista nopeiten ja akkia olinkin tavarat kainalossa halaamassa host-isaani.

Matka Chilliwackiin meni erittain pikaisesti minun ihmetellessa upeita maisemia suu auki ja kuunnellessa tarinaa kaikesta mahdollisesta rikkaiden taloista maissipeltoihin. Koneella laskeuduttaessa kentalla oli nayttanyt ihan suomalaiselta, metsaa vain joka puolella, mutta autokyydin aikana tajusin, etta nyt ollaan kylla kaukana, silla nain korkeita vuoria ja laajoja alueita ei ihan meidan leveyspiireilla nay.

Paastyamme uuteen kotikaupunkiini, kavimme ensin moikkaamassa perheen tytarta, joka jai ystavilleen viela joksikin aikaa. Ymmarran taysin, kylla minakin olisin valinnut teekutsut! Isan kanssa matkasimme sitten kotiin ja sain laskea tavarat alakertaaNI. Voin sanoa noin, silla muut eivat kayta koko komeutta: valtavaa movie-roomia, olohuoneen tyylista leikkihuonetta, bathroomia ja makuuhuonetta. Omasta huoneestani loysin ihanat tervetulo-toivotukset, julisteen, piirroksia, kirjeen, suklaata, kukkia.. Ihanaa olla odotettu!

Eilinen paiva meni sitten syoden terveellisesti (hedelmia jalkiruoaksi karkkien sijaan, oikkein!), leikkien lasten kanssa legoilla, pelaten erilaisia peleja, lenkkeillen lahimmat leikkipuistot lapi, lukien iltasadut jne. Voitte uskoa, etta iltahalit annettuani kaaduin vain petiin eika unista ole paljoa muistikuvia. Yolla vaan tiedan heranneeni, huomanneeni olevani pyorimis-liikkeessa ja kolahtaessani lattialle, kaikkea sita siis tapahtuu taallakin :-D

Tana aamuna, eli 30.8. nukuttuani n.14h herasin luvatun sateen sijaan nakojaan mukanani tuomaan auringonpaisteeseen, soin kotoisan aamupalan, joka sisalsi muroja+mustikoita+banaania, soittelin pianoa ja istuin alas juttelemaan hieman teille rakkaille.

Tassapa seikkailuni "pahkinankuoressa". Jos et jaksanut lukea kaikkea kerralla, ei tuo haittaa mittaan, kirjoitan tata yhta lailla itselleni muistoksi ja paivakirjaksi kuin teillekin.

Paivan suunnitelmat:
Isa tulee noin tunnin paasta lasten kanssa, sitten olisi varmaankin tarkoitus taas viettaa yhteista aikaa, syoda ja tutustua lisaa toisiimme. Ajattelin myos soittaa parille paikalliselle au pairille ja lahtea moikkaamaan heita, turha sita on jaada sisalle istuskelemaan ja itkeskelemaan kun taalla ollaan. Varsinkin kun nyt ei ole varmuutta, miten kauan saan yhteisia hetkia viettaa, on tarkeinta vain TARTTUA HETKEEN! Tehkaa tekin niin.