Aloitus, tj 24

Journey is about to begin..

Pitkään mietin blogin aloittamista, kunnes nyt, aivan lähdön kynnyksellä se tuli ajankohtaiseksi. Yhteydenpito on onneksi tänä päivänä helppoa, vaikka välissä olisivatkin ne pian erottavat reilut 8000 kilometriä, mutta silti ajattelin tuttujen (ja miksei tuntemattomienkin) olevan mukava lukea kuulumisiani säännöllisesti ja toivottavasti kuvien kera väritettyinä.

Faktoja itsestäni:
Olen siis 19-vuotias tämän kevään ylioppilas, jolla on jo pitkään ollut polttava palo ulkomaille. Välivuosi oli selvä ratkaisu kaiken lukemisen vastapainoksi, kohdemaa vain epäselvä. Ensin olin lähdössä Amerikkaan kaiken suuren ja mahtavan äärelle EF-järjestön kautta, mutta se polku toi vain mutkia eteeni. Perhettä ei löytynyt ja puolivälissä tätä kesää päätin itse ottaa ohjat käsiini ja alkaa aktiivisesti etsiä sitä "the Familyä". Yksityisen kautta sen löysinkin ja 27.päivä tätä kuuta olen lähdössä rapakon toiselle puolelle, Kanadan länsirannikolle.


Chilliwack - Town of Mountains and Water

Kohde:
Chilliwack, British Columbia. Googlettakaa. Eli lukioaikaisen opiskelu-kaupunkini Kuopion kokoinen mukava small town, lähellä Vancouveria. Rehellisesti sanottuna Kanada ei ollut lainkaan tuttu maa, mutta olin sen mielessäni kuvitellut hyvin Suomen kaltaiseksi. Pikkuhiljaa tässä on paljastunutkin erinäisiä tietoja ja yhteneväisyyksiä on havaittavissa. Tosin niin upeita maisemia vuorineen ei kotimaasta taida kuitenkaan löytyä kuin mitä tulevalla kotipaikallani on tarjottavana. Oloni tulee varmasti olemaan turvallinen ja tuttu lukuisien vesistöjen, järvien, jokien ja lampien läheisyydessä.

Ilmasto tuolla kaupungissa on melko lailla Suomen kaltainen, joten ensi talvenakin luistellaan, sekä tehdään lumiukkoja ja erityisesti -enkeleitä! Pakkasen ei tosin pitäisi paukkua aivan samoissa lukemissa kuin täällä kotosalla viime talvena, mutta mistäpä sitä tietää.

Eläimistöstä sen verran, että perhe on luvannut heti viedä minut retkeilemään ja tapaamaan paikallisia karhuja, susia, pesukarhuja, vuorivuohia ja hyttysiä. En malta odottaa ;-)!

Perhe:
Tulevassa host-familyssäni ovat vanhemmat sekä kaksi lasta, 6-vuotias tytär A ja 8-vuotias poika K. Lapset tuntuvat herttaisilta, ovat ehtineet kysellä minulta kaikenlaista nimeni lausumisesta siihen, leivonko mieluummin kakkuja vai pipareita. Vanhemmat vaikuttavat jo näin lyhyen tuntemisen jälkeen erittäin lämpöisiltä ja huumorintajuisilta ihmisiltä, jotka tulevat olemaan tukena ongelmienkin hetkellä. Olen siis erittäin innoissani tämänkin johdosta, luulen meidän tulevan toimeen erinomaisesti!


Sunset and Cultus Lake (c) Lea S.

Tuntemukset tällä hetkellä:
Yhdellä sanalla sanoen: kahtiajakoiset. Toisaalta päivä päivältä lähenevä lähtöpäivä siintää jo silmissä ja tulevan perheeni tuntema odotuksen riemu tarttuu minuunkin. Olen pitkään odottanut tätä irtiottoa, tunnen tarvitsevani aikaa tutustua itseeni, nähdä uusia kulttuureja, kokea kaikkea uutta ja tavata ihmisiä. Toisaalta pikkuhiljaa mielen pohjalle hiipii myös haikeus ja ikävään sekoittuva suru. Realiteetitkin iskevät päälle. Olen todellakin kohta lähdössä vuodeksi pois, vuodeksi, jonka aikana en ainakaan tämän hetkisen suunnitelman mukaan tule Suomen maaperää kuluttamaan. Nyt sen alkaa vasta ymmärtää ja huomata konkreettisesti. Lähipäivinä olen saanut hyviä esimerkkejä tavatessani joitakin ystäviäni viimeistä kertaa pitkään aikaan, muistellessani heidän kanssaan yhteisiä tempauksia sekä hetkiä ja vilkuttaessa heippoja.

Mutta kuten koko bloginkin slogan kuuluu: "Sometimes you have to leave that you could come back". Juuriaan ja sitä kaikkea hyvää ja kaunista, jota täältä kotoa löytyy arvostaa kahta enemmän kun on ollut hetken aikaa poissa.